tiistai 18. heinäkuuta 2017

Tuparit ja Kouluun Pääseminen


Levi's paidat Junkyard TÄSTÄ / Levi's shortsit TÄSTÄ

Ciao,

Niinkuin otsikko antaa osviittaa, kaikki hyvin paratiisissa. Peräti niin hyvin, että päädyimme yhteistuumin poikaystäväni kanssa samaan päätökseen: siirrymme virallisesti saman katon alle asumaan! Seiska kävi meitä aiheeseen liittyen haastattelemassa ja kuulemassa ajatuksiamme yhteen muutosta sekä parisuhteestamme viime torstaina ja haastattelu kuvineen tulevat Seiska lehteen, joka ilmestyy torstaina. Teimme myös aivan sairaan hauskan videon Seiskan nettiin Tuttu Juttu -ohjelman konseptin mukaisesti, jossa meiltä molemmilta kysyttiin samat kysymykset (esim. kumpi siivoaa kotona enemmän) ja vastasimme kysymyksiin toistemme vastauksia kuulematta. Lopulta saimme nähdä toistemme vastaukset ja vastausten näkeminen oli niin hulvatonta! Toivottavasti tekin saatte videosta piristysruiskeen, enköhän linkkaile videota tänne blogiini!


Viime perjantaina vietimme lähimpien ystävien kanssa tupareitamme ja juhlittiin samalla kouluun pääsemistäni. Meitsi aloittaakin sitten ensi kuussa Haaga-Heliassa monimuodon opinnoissa liiketalouden linjalla! Tiesin, että tulen pääsemään kouluun syksyllä ja olen ylpeä itsestäni, että elämäni on menossa tällä hetkellä niin hyvään suuntaan. Oli myös ihana huomata perjantaina, miten paljon rakkautta ympäriltäni todella löytyy. Tunteet kävivät monesti pinnalla ja tuli huomattua, että elämässäni on todellakin asioita, joita en ole vain antanut itseni todella nähdä ja/tai kuulla. Joskus pitäisi oppia vain pysähtyä ja nauttia hetkestä ja todeta, että hei, ei se elämä ookaan niin paskaa. Se paska on vain meidän sisäiset syvät (suojelevat) tunteet puhumassa ja varottelemassa päämme sisällä "en ole riittävä, en ole menestynyt, ei kukaan halua olla lähelläni, pitää olla parempi, pitää olla enemmän" jne. Ei saisi antaa tunteiden hallita meitä tilanteissa, jossa todellista "vaaraa" ei ole. Näin pääsee askel askeleelta lähemmäksi todellista onnellisuutta.

Huomaako, että tullut luettua Tunnelukko-kirjaa? Heh. Kirja on saanut pääni hyrräämään ja herättänyt jo paljon ajatuksia. Pelottavaa, miten kirjan avulla pystyykin porautumaan itse niin syvälle itseensä Viimeisimmässä postauksessani/videossani taisin mainita, että elämässäni ei ole koskaan ollut mitään pitkäkestoista. Never say never. Lohtua toi, kun tajusimme erään ystäväni kanssa, että olemme tuoneet iloa toistemme elämään jo seitsemän vuoden ajan ja vaikka suhteemme on ollut vuoristoratainen ja kokenut monet kolhut, olen aina pystynyt luottamaan siihen, että kyseinen ystävä tulee silti pysymään aina rinnallani, tapahtui sitten mitä tahansa. Ja näin minäkin olen valmis olemaan myös hänen rinnallaan.


Kiitos kaikille positiivisesta palautteesta aiheeseen läheisriippuvuus liittyen. Hurja lasti on jälleen harteilta laskeutunut ja on ollut "ihana" huomata, että en olekaan yksin ongelmani kanssa, vaan saman asian kanssa painii yllättävän moni muu. 

Kaikkea hyvää ja vises. 

xx CC


*postaus sisältää yhteistyökumppanin linkkejä

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Läheisriippuvuus pilaa Suhteeni



Hellou!

Olen vihdoin tiedostanut ison ongelman elämässäni ja voin vihdoin alkaa työstää itseäni kohti paremmin voivaa yksilöä. Olen viime aikoina ollut hyvin ahdistunut, stressaantunut sekä turhaantunut. Ajatukseni viilettävät siellä täällä, en välillä hillitse tunteitani enkä ajatuksiani. Osaan mököttää puhumattakaan ottaa itseeni. Stressi yhdestä asiasta johtaa stressaantumiseen seuraavasta asiasta. Olen kulkenut pientä alamäkeä tunnepuolella hetken aikaa, kunnes tajusin sen: olen läheisriippuvainen.

Olen onnekas, kun minulla on mies, joka pystyy puhumaan asioista suoraan, vaikkeivät ne olisikaan miellyttäviä asioita. Tuuppaan itse karkaamaan keskustelutilanteista, en välttämättä pysty puhumaan akuutilla hetkellä ja minun on hyvin vaikea ilmaista, mikäli jokin asia painaa mieltäni. Eksyin Googlen ihmeelliseen maailmaan ja törmäsin käsitteeseen läheisriippuvuus. Ihan kuin joku olisi pukenut pääni sisälläni olevat tuntemukset sanoiksi puolestani. Hetken pohdiskeltuani osasin heti ymmärtää itseäni paremmin. Minä tosiaan olen läheisriippuvainen. Eikä se ole hyvä asia.

Asiat, joita tunnistin itsessäni olivat voimakas hyväksynnän hakeminen ja voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Kontrollin tarve: yritys pitää oma ja muiden elämä hallinnassa. "Mikäli asiat eivät mene oman mielen mukaan tapahtuu herkästi ylireagoimista ja turhautumista." Ylenmääräinen huolenpito, vaikea sanoa ei vaikka ei jaksaisi tai haluaisi. Jatkuva itsekritiikki sekä omien virheiden ja puutteiden puiminen. Heikko kritiikin sietokyky. Vaikeus ilmaista kielteisiä tunteita sekä vihan tukahduttaminen. Muiden vihan kohtaaminen herättää kohtuutonta pelkoa ja viha käännetään usein itseen kohdistuvaksi. Omia mielenkiinnon kohteita sekä ystäviä laiminlyödään, kun suhde menee muiden elämän osa-alueiden edelle.

 Moni edellisessä kappaleessa mainitsemani asia on myös asioita, joita en ole pystynyt myöntämään itselleni. Pystyin heti kelamaan päässäni eri tilanteisiin, jotka selittyvät läheisriippuvuudella ja hieman säikähdin. Miksi olen näin tunnevammainen? Onneksi läheisriippuvuus on kuitenkin asia, johon voi vaikuttaa jo vain sen tiedostamalla. Olen myös onnekas, että olen löytänyt rinnallani miehen, joka todella haluaa olla kanssani minun vuokseni ja jaksaa ja haluaa ymmärtää minua. Olen myös onnekas, että mieheni seisoo rinnallani ja on valmis tekemään töitä kanssani ja ymmärtää nyt myös, ettei käyttäytymiseni ole tahallista eikä tarkoitus ole olla natsi. En halua myöskään oikeuttaa käyttäytymistäni tai uhriutua asialla.

Ja kyllä pystyn ymmärtämään täysin, miksi pelkään ylenpalttisesti hylätyksi tulemista. Mitä enemmän pelkään, sitä enemmän takerrun, mutta sitä enemmän myös tukahdutan. Ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni on ihminen, jonka koen todella oikeasti välittävän minusta. Ihminen, jonka kanssa näen tulevaisuuden ja ihminen, joka on tämän koko yhdessäolon ajan avannut silmiäni niin monella tapaa. Elämässäni ei ole koskaan ollut mitään pysyvää. Lapsuuteni oli hyvin rikkinäinen puhumattakaan alku aikuisiästä. Ihmisiä on tullut ja mennyt. Oma asenteeni on ollut myös, etten varmaan koskaan tule asettumaan. Tuntuu, että mitä tahansa hyvää elämääni tulee, jossain vaiheessa se riistetään pois.

Nyt, kun minulla on ollut aivan älyttömän hyvä olla tämän ihmisen kanssa, tuntuu, että olisin valmis tekemään mitä tahansa hänen eteen. Olen hyvin ajattelevainen sekä osaan ajatella asioiden edelle. Esimerkiksi voin kertoa yllättäväni tekemällä asiat, joita uskon tulevan pyydettävän myöhemmin. Siivoan, teen ruokaa, pidän huolta. Pyrin olemaan "täydellinen" vaimoke ja otan itseeni, jos en onnistu siinä. Petyn, jos en onnistu saamaan toista iloiseksi. Tuntuu välillä pahalta sanoa ei, vaikka haluaisi tai juurikin sanoa kielteiset tuntemukseni. Pelkään liikaa sitä, että toinen suuttuu, pettyy ja jättää. Minulla on kuitenkin ollut tapana lähettää jälkikäteen tuntemukseni tekstiviestein, koska koen sen ns. turvallisemmaksi vaihtoehdoksi itselleni ja pystyn kirjoittamalla ilmaisemaan itseäni paremmin ja tiedän, että jossain vaiheessa asiat on kuitenkin käsiteltävä.

Hankin avuksi itsetutkiskeluuni kirjat Tunnelukkosi sekä Murra tunnelukkosi, jotka perustuvat skeematerapiaan sekä tunnelukkoihin. Lisää voi käydä lukemassa osoitteessa www.tunnelukkosi.fi 
Tunnelukot ovat lapsuudessa ja nuoruudessa kehittyneitä sekä syntyneitä "lukkoja", jotka ohjailevat käyttäytymistämme tänä päivänä. Olen hyvin pohdiskeleva ihminen ja itsensä analysoiminen on mielestäni hyvin kiehtovaa. Se antaa avaimet ymmärtää itseään paremmin sekä tavallaan valtaa toimia tunteiden yli. Olen hyvin rikkinäinen ihminen ja esim. oman lapsuuden vaikutusten ymmärtäminen tässä päivässä on opettanut hirmuisesti ymmärtämään itseäni ja auttanut lopulta hyväksymään itseäni. Voin kyllä suositella itse kullekin, jotka haluat porautua oman päänsä sisälle ja apua ymmärtämään itseään. Pidän siitä, että kyseiset kirjat pitävät sisällään paljon testejä yms. joten kirjojen kanssa on todella työskenneltävä itsensä kanssa!

 Ei ole hetken juttu päästä yli läheisriippuvuudesta, mutta uskon, että kohti parempaa kuitenkin mennään ja olo on jo paljon helpottuneempi. Pyrin jatkossa olemaan itsekkäämpi itseäni kohtaan ja olla unohtamatta omaa elämääni ja ei tässä voi kun mennä eteenpääin ja kohdata niitä tilanteita.

Syy, miksi haluan puhua asiasta avoimesti, riisua itseni ja jakaa ajatuksiani avoimesti niin blogissa kuin tubessa ja Snapchatissakin on se, että en itse löytänyt aiheesta kuitenkaan hirveästi tietoa taikka keskustelua. Myönnettäköön, minulla ei ole myöskään paljoa kavereita, joiden kanssa voisin asiasta keskustella, joten on ollut sydäntä lämmittävää huomata somen avulla, että en ole yksin ongelmani kanssa, vaan kohtalontovereita ja vertaistukea löytyy oman tutun piirin ulkopuolelta. Ja niin kuin aina, toivon olemalla avoin, pystyväni auttamaan ja saattamaan tietoa myös niille, jotka sitä ehkä kaipaavat.

Edetessäni tunnelukkokirjojen kanssa, tulen avaamaan itseäni entistä enemmän ja jakamaan ajatuksiani. Tervetuloa seurailemaan matkaani pääni sisälle.

xx CC





perjantai 26. toukokuuta 2017

Missit Tekopyhyyden Perikuvia

Ciao pitkästä aikaa täällä bloginkin puolella!

Lähdin eilen ihan sairaan hyvällä mentaliteetilla Enbuske, Veitola, Salminen showhun puhumaan ensi viikolla, 31.5, Kaivohuoneella järjestettävästä Itsetunto-valmennuksestani ja itsetunnosta ylipäätään. Minulle luvattiin positiivinen, hyvämielinen haastattelu, jossa ei tulisi yllätyskysymyksiä tai keskitytä epäolennaisuuksiin. Aluksi tuntemukseni haastattelusta oli hyvä, mutta mitä enemmän ajattelen asiaa, sitä enemmän sisälläni kuohuu. Tuntuu, että haastattelu painottui silti kohti muuta ja aikaa annettiin väärille asioille. Onnistuinpa sohaisemaan myös ampiaisenpesää. Isoa sellaista.

Osuin selkeästi misseillä herkkään paikkaan ja vaikka tarkoitusperäni oli hyvä, se sivuutettiin. Pääsiväthän nämä aikuiset naiset jälleen yhdessä liittoutumaan minua vastaan, todistamaan jälleen kerran asenneongelmansa minua kohtaan ja näyttämään kuinka Facebookissa kommentoidaan esimerkillisesti ja asiallisesti. Pölkyille: päätin edellisen virkkeeni sarkasmilla.

Sara Sieppi postaa näin: "Sanoiko toi Cheyenne Järvinen just EVS:ssä, että misseydestä on tullut pelkästään pääsylippu VIP-bileisiin? Kyl se on mun mielestä parempi reitti kuin reittä pitkin."

No, enhän mä nyt kyllä ihan noin sanonut, mutta vahvistiko Sieppi juuri VIP-bileiden merkityksen? Parempi reitti minne? Juuri sinne vippibileisiinkö, kun ei tässä muusta puhuta ja voi oikein assosioida muuhun.

Ei hetkeäkään, kun misukat ovat puolustelemassa tai oikeastaan buustaamassa toinen toisiaan. Rosanna Kuljun kommentti ei nyt hetkeäkään hätkäytä, perinteen mukaan hän on siellä ensimmäisten joukossa nauramassa. Janna "en ole katkera ja olen päässyt asioiden yli" Hurmerinta kommentoi vain tylysti "hyi vittu". Kalonji ja Chafak kommentoimassa ja tykkääjien joukossa on useampi muu tuttu. Tähänkö tämä on mennyt, että aina tilaisuuden tullen mut voi ja yritetäänkin lyttää joukolla alas? Ihmiset, joita juuri asiallisesti kritisoin, että tuntuu, että misseydestä on tullut kuin vain titteli. Ihmiset, joiden pitäisi olla esimerkillisiä ja puhuvat kerta toisensa jälkeensä kiusaamista vastaan, mutta tekevät sitä joukolla itse ylläpitääkseen omaa kuplaansa.

Voiko joku väittää, että sanomallani ei ollut mitään perää? Olen oikeastaan aika iloinen Siepin postauksesta, koska Siepposen neiti antoi arvoa ja paljon huomiota koko asialle ja onnistui paljastamaan mielikseni ihmisten todellisen luonteen myös koko kansalle. Jos joku luulee, että tämä olisi kolaus mulle, niin ei, juuri päinvastoin. Koko juttu vaan ruokkii ja syöttää minua.

Antakaas kun perustelen väittämääni televisiossa. Sanoin televisiossa, että harmittaa, että erityisesti pinnalla olevat ihmiset laiminlyövät tehtäviään ja tuntuu, että erityisesti misseydestä on tullut kuin pelkkä titteli, jolla pönkitetään itseään ja on pääsylippu erinäisiin ilmaisen viinan vippibileisiin. Voin suoraan sanoa, että mielestäni esimerkiksi Miss Helsinki -organisaatio on täysin läpimätä ja tekopyhä instituutio. Miss Suomet perintöprinsessoineen päätyvät kerta toisensa jälkeen joko lööppijulkkiksiksi tai katoavat kuin tuhkana tuuleen. Missä ovat ne aidosti hyvät ihmiset, jotka haluavat tehdä aidosti hyviä asioita eivätkä jätä asioita vain sanoiksi hyvän imagon luomisen toivossa? 

Miss Suomi -neitokaiset. Mistä aloittaisin kun on hyvä kun muistaa edes voittajia perintöprinssessoista puhumattakaan? Tämä on yleistys, mutta näyttää oikeasti siltä, että Miss Suomi toisensa jälkeen päätyy oikeasti vaan lööppijulkkikseksi. Missivuosi hoidetaan pois alta, päästään mukaan piiriin, pyöritään bileissä ja kuksitaan muiden julkkisten kanssa. Erityisesti itseäni on harmittanut esim. edellisen vuoden Miss Suomi Rosa-Maria Ryyti, joka on ulkoisesti niin tajuttoman kaunis nainen, mutta pomppi otsikoissa enemmän tai vähemmän alkoholin ja mieskuvioiden vuoksi. Ilokseni näyttää siltä, että meno on rauhoittunut ja mennyt positiivisempaan suuntaan. Sara Sieppi, jätän tämän Miss Suomi -rantin tähän. Uskon, että moni ajattelee samoin kun minä, ettet sinäkään ole nyt paras ihminen puhumaan.

Miss Helsinki, ai että. Kilpailun nimen pitäisi olla sen sijaan kilpailun pyörittäjien suusta: Miss "kuka kavereistamme saa seuraavaksi kruunun päähänsä" tai ihan vaan Miss "Seuraava Seurapiirikaunotar." Rosannan voitto vuonna 2015 ei tullut kenellekään yllätyksenä eikä myöskään seuraavana vuonna Jessican voitto. Imagon pelastukseksi kruunu oli siirrettävä Hannaleena Laaksamolle, joka on julkisesti puhunut mediassa siitä, kuinka koki itsensä loppupeleissä kovin ulkopuoliseksi ja näkihän sen: Ei ollut oikein mukana jutuissa tai esillä missään. Esim. vailla sijoitusta jäänyt Mailis Penttilääkin uutisoitiin enemmän ja kappas, mihin kaveriporukkaan hän kuuluu.

Rosanna Kulju, mistä edes alottaisin. Ihan pelottaa ja kuvottaa ajatus, että häntä on kaavailtu vetämään Miss Helsinkiä tulevaisuudessa. Tuo tekopyhyyden ja ilkimyksen perikuva. Hyi. Vähän väliä olen saanut käydä taistoa tuota naista vastaan, joka kiusaa minua somessa julkisesti esim. dissaamalla Snapchatissa sekä ottamalla osaa joukkonettikiusaamiseen jo toistamiseen Siepin postauksessa. Jouduin jopa estämään naisen numeron sekä hänet kaikista somekanavistani alkuvuodesta hänen hyökätessä henkilökohtaisesti kimppuuni ilkein viestein ja voin sanoa, että en ole koskaan tielläni kohdannut yhtä ilkeää ihmistä. Sekään ei ole harvinaista, että kuulen kyseisen ihmisen mustamaalavan minua erityisesti uusien missikandidaattien kokoontuessa ja nimeni tullessa esille. Olen suorastaan kyllästynyt olemaan se ihminen, jolla väitetään olevan muka ongelma Rosannaa kohtaan, kun asia on ihan selkeästi toisinpäin. Ja ei, en aio olla hiljaa, kun mua kohtaan tapahtuu tällaista vääryyttä, jos joku nyt sattuu tulemaan mäkättämään siitä, että anna kiusaajien vaan olla ja ole hiljaa.

Rosanna on oikeastaan aika hyvä esimerkki sille, miksi mielestäni "misseydestä" on tullut pelkkä titteli. Eihän esim. Rosannasta ole missiksi edes alkuunkaan! Esiintyminen Martina ja Hengenpelastajat sekä Hottikset -ohjelmissa. Tarviiko edes sanoa enempää. Kansainvälisen kilpailumatkan Miss Tourism:n vaihtaminen kahdenkeskiseen lomamatkaan Martinan kanssa Välimerelle. Itsensä pönkittäminen ylistämällä itseään ja laittamalla muita alaspäin. Tarrautuminen tiukasti kiinni Martinaan sekä Miss Helsinki-organisaatioon, kun ei ole muutakaan annettavaa tai keinoa pysyä pinnalla. Just saying.

Suorastaan harmittaa erityisesti Hannaleena Laaksamon ja Sephoran puolesta, joiden tiedän olevan aitoja, hyviä ihmisiä ja jotka olisivat myös varmasti paljon aikaansaavampia ihmisiä, jos saisivat ansaitsemansa huomion. Ainakin enemmän, kuin mitä heille suodaan. On valetta, että kaikille annettaisiin samat mahdollisuudet menestykseen tuon kilpailun myötä. Onneksi pystyn antamaan heille mahdollisuuden hyvään ja vaikuttaa heidän tullessa puhumaan Itsetuntovalmennukseeni. He ovat ihmisiä, jotka erottuvat joukosta positiivisesti, uskaltavat olla omia itsejään eivätkä pyri olemaan mieliksi.

Tarkoitusperäni on hyvä. Halusin vain saada ajatukseni ilmoille siitä, että moni tässäkin tekstissä mainitsemani ihminen pystyisi parempaan ja enempään, jos sitä oikeasti haluaisivat.
Heikolta näyttää.

Olen puhunut. Kiitos vielä Sara Sieppi. ♥

xx CC

Ps. Mikä tämä Jannan kommentti on? Nainen, joka väittää olevansa sujut asioiden kanssa ja päässyt elämässään eteenpäin. Alkukeväästä Janna pyysi, etten toisi hänen nimeään enää esille omasta aloitteesta, mutta nyt mulle kyllä riitti. Ensinnäkin olisin Jannana ihan helvetin kiitollinen siitä, että pääsi eroon miehestä, joka pettää, eikä kuuleman mukaan vain minun kanssa. Ensimmäisiä asioita, mitä Jon on mulle sanonut on se, ettei pystyisi olemaan yksiavioinen ja moniavioisuus on hänelle unelmaa. Janna, mitä teit tällaisen ihmisen kanssa? Etkö oikeasti vain tiennyt ja tuntenut miestäsi tarpeeksi hyvin? Teet itsestäsi tyhmän näköisen ja kommentointisi on lapsellista.

Millä tapaa minä voin olla aviorikkoja ja syypää eroon, kun mies valehtelee ja vakuuttaa suhteen päättyneen? Pettäminen ei ole sinkun syy, vaan pettäjän. Tässäkin tapauksessa voin vilpittömästi sanoa, etten ole tahallani ukkomiehen kanssa pelehtinyt ja homma loppui heti kun sain tietää. Eikö olisi jo korkea aika päästä asian yli ja ilkeilyn sijaan kiittää minua. I did you a favor.

Rosanna, miten jos on mennyt panemaan avioliitossa olevaa miestä ansaitsee sen, että paskaa tulee niskaan. Kuka sä olet sanomaan yhtään mitään tilanteeseen kuulumattomana? Sama, kun mä sanoisin nyt, että jos on julkisuudessa esillä tai osallistuu kauneuskilpailuihin, niin pitää olla valmis ja on oikein, että paskaa tulee niskaan. Mutten sano. 

Sanoin EVS:ssä, että misseydestä on tullut kuin pelkkä titteli ja ihan omin sanoin itse todistit sanani Todeksi. Lainaan suoraan Snapchatistäsi:  "Tiedän, etten ole Helsingin kaunein, halusin tittelin". Kiitos.

Ei muuta lisättävää kuin että: Oksettaa ihmisten tekopyhyys.