perjantai 15. joulukuuta 2017

BLOGINI ON MUUTTANUT

Tästä lähtien blogini löytyy osoitteesta:


HTTP://WWW.CHEYENNE.FI


Tervetuloa jatkamaan lueskelua tuolla puolen!

Tämä blogi säilyy vanhojen tekstien lukemiseksi, mutta sivustoa en tule enäää jatkossa päivittämään.

xx

CC

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mulle tulee SILIKONIT



Heipsanssaa,

Multa on kyselty paljon, mitä rinnoilleni kuuluu sekä mihin ns. tissigate on päätynyt. Mikä on rintojeni tila nyt? Sainko rahojani takaisin? Maksettiinko minut hiljaiseksi? Miten koko soppa päättyi? Onko edes päättynyt? Tässä postauksessa käydään läpi näitä kysymyksiä sekä sitä mihin ollaan päädytty. Olen nimittäin menossa uuteen leikkaukseen, jossa nännini vihdoin korjataan, rintani kohotetaan uudestaan sekä laitetaan pienet implantit kaiken sen massan tilalle, mitä on jo poistettu ja tullaan vielä poistamaan, jotta rintani eivät pienene yhä entisestään sekä itseäni miellyttävän muodon saamiseksi.

Niille, joille rintakohuni on tuntematon alla muutama linkki päivittämään hieman tapahtumien kulkua:

Tästä HS:n artikkelista kohu alkoi 2.12.2016:


Ensimmäinen bloggaus aiheesta:



Long story short, jos sitä lyhyeksi voi edes vetää, tein huonon yhteistyösopimuksen The Lookin kanssa, joka päätyi siihen, että en saanut sitä mitä alunperin sovittiin ja vielä rumin lopputuloksin. En hyväksynyt itseäni hyväksikäytettävän orjallisen sopimuksen alaisena, joka velvoitti puhumaan yrityksestä positiivisesti. Tulin julki asian kanssa Helsingin Sanomissa 2.12.2016 ollessani Temptation Islandin kuvauksissa Thaimaassa. Matkani aikana Suvi Pitkänen ehti mustamaalata minua mm. Seiskassa ja palattuani reissulta julkaisin ensimmäisen blogipostaukseni aiheesta. Matkan aikana sain myös lähes kymppitonnin arvoisen sopimusrikesakon, josta sittemmin luovuttiin asianajajani Matti Nurmelan toimesta. Summarummarum Suvi letkautti minusta muutamia ilkeitä lausuntoja medialle (mm. että olen turhamainen ja tyhmä; olin kuin sydänpotilas, joka olisi suoraan leikkauksesta lähtenyt juoksulenkille, minkä vuoksi kuulemma leikkaustulokseni on mitä on, ja minkä vuoksi The Look ei ole ottanut vastuuta ja yrittänyt korjata virhettään. Alku poiminta IS haastattelusta, loppu omanpäätelmä.), ja lopulta Suvi kuin karkasi Ouluun kohun alta ja luovutti Helsingin toimipisteen uusille omistajille. Pöly laskeutui ja kohu päättyi tähän siltä osin.

Syy, miksi pöly on laskeutunut on se, että en ole kokenut tarvetta tuoda asiaa enää esille. The Lookin poppoo on varmasti myös vältellyt tuomasta itseään negatiivisessa valossa esille. Olen yrittänyt selvittää josko saisin rahani takaisin tästä koko farssista. Minulle ei ole tarjottu korjausmahdollisuutta eikä myöskään sopimuksen mukaista implantointia. 

Kesällä ehdotin sopua The Lookille, jonka mukaan toivoin saavani rahani takaisin (2000€ sopimushinta) sitä vastaan, etten vaadi heiltä korjaus- enkä implantointileikkausta. Olin myös valmis siihen, että en toisi tätä asiaa enää esille. Sain vastauksen Tiina Jylhältä, joka ehdotti palaveria kanssani sekä asiasta kasvokkain keskustelua. Suvi Pitkäsen kanssahan en ole missään tekemisissä edelleenkään enkä haluakaan olla. Siinä vasta erittäin tempperamenttinen ihminen onkin, joka pahan paikan tulleen räjähtää ja turvautuu koviin sanoihin sekä mustamaalaamiseen. Miten keskustella ihmisiksi ja fiksusti henkilön kanssa, joka ei sellaiseen kykene?

Joka tapauksessa, istahdimme alas kasvokkain Tiinan kanssa pari viikkoa taaksepäin. Tapaamisessa meitä olikin yhtäkkiä viisi: minä, ystäväni, Tiina, Tiinan mies Tape sekä eräs Tiinan ystävä. Luojan kiitos nappasin ystäväni viime tingassa mukaan tuohon tapaamiseen, sillä muutoin tilanne olisi yhtäkkiä ollut minä vastaan kolme ihmistä, jotka yrittäisivät vain taivuttaa minut pois vaatimuksistani. Pahimmassa tapauksessa se olisi ollut minun, yhden, sana vastaan kolme.

Tapaamista ei voi sanoa onnistuneeksi. Minua yritettiin nimittäin syyllistää kohusta sekä houkutella mukaan The Lookin maineenpuhdistuskampanjaan, jossa The Look, mahdollisesti tarjoaisi ainakin implantoinnin sekä korostan, ehkä korjausleikkauksen, mikäli näkevät siihen tarpeen. Minun tulisi myös esiintyä julkisuudessa Tiinan kanssa positiivisessa valossa ja käyttää sosiaalisen median valtaani apuna maineenpuhdistuksessa. Minua yritettiin houkutella (suoraan sanoen kuin ostaa) mukaan myös tarjoamalla kontakteja Portugalin Playboyhin. "Voidaan yrittää saada sinut lehteen ja auttaa treenaamisessa, mutta mitään ei voida kuitenkaan luvata." Niimpä tietysti. Kyseinen printti, varsinkaan kyseisen maan, ei minua muutenkaan kiinnosta tässä elämäntilanteessa, mainittakoon tämä.

Mihin tämä kaikki jättää minut tänä päivänä? Tiinan sanoin olenhan kuitenkin saanut niinkin kalliin (ovh. 3990€) leikkauksen niinkin halvalla (2000€). Huomatkaa sarkasmi tässä. Omin sanoin olen reilu 2000€ köyhempi, josta vielä puolet on rahoitukselle maksamatta. Rintani ovat rumat enkä varmaan koskaan tule saamaan sovintoa aikaiseksi The Lookin kanssa. Tärkeintä minulle on kuitenkin se, että tätä asiaa on puitu julkisesti ja keissi on tavoittanut mahdollisimman monet ja toivottavasti sitä myötä auttanut ihmisiä välttämään kyseistä putiikkia. 

Mitä aion nyt tehdä rinnoilleni? Olen keskustellut jo helmikuusta lähtien The Health Clinicin sekä B-Liten kanssa mahdollisesta operatioosta törmättyäni klinikkaan etsiessäni edullista, mutta samalla laadukasta palvelua tarjoavaa vaihtoehtoa Suomen kalliiden vaihtoehtojen rinnalle. Operaatiossa minulle korjattaisiin nännieni epäsymmetrisyys sekä epäsymmetrinen sijainti. Rintojani kohotettaisiin (sekä pienennettäisiin) edelleen hieman roikkuneen lopputuloksen sekä myöskin laihtumisen seurauksena tulleen roikkumisen vuoksi. Koska en halua, että alkuperäiset luonnon H-kuppikoon rintani pienenevät kaiken kohottamisen jälkeen jopa B-kuppiin, minulle laitettaisiin normaaleista tavan silikoneista 30% kevyemmät B-Lite -"urheilija"implantit, jotta saan toivomani pyöreyden sekä koholla olevat rinnat.

Olen venkslannut tätä päätöstä edestakaisin yli puoli vuotta. Haluanko leikkaukseen enää? Tarvitsenko implantit? No en tietenkään varmasti tarvitse, mutta tuntuu, että todella haluan. Poikaystäväni toivoo kovasti, etten ottaisi implantteja, sillä olen hänestä hyvä juuri näin. Varmasti monen muunkin mielestä. Hän tukee minua kuitenkin päätöksessäni. Olen koittanut olla, ottaa kehut vastaan. Mutta rintani eivät yksinkertaisesti miellytä itseäni. Vihaan tätä lopputulosta. Vihaan sitä, etten voi käyttää normaaleja vaatteita ilman pelkoa, että minusta seuraavaksi kirjoitetaan Seiskassa, että nännini vilkkuu. Nänni sitä, nänni tätä. Nyt vilahtaa! Kunpa ihmiset uskoisivat, etten tee sitä tahallaan. Vihaan sitä, että toinen nännini putkahtaa esiin, jopa rintsikoista. En tykkää katsoa rintojani peilistä. Arvet, jotka ovat muuten hyvin parantuneet, eivät minua niinkään häiritse, vaan nämä hiton nännit.

Voin jo mielessäni kuvitella, miten musta tullaan luomaan leikkauksen myötä silikonibimbo Silkoni-Cheyenneä, mutta näin omin sanoin, otan implantit ihan rehellisesti vain itseni vuoksi. En tee tätä huomion takia enkä muutaman tykkäyksen vuoksi, niitä saan tarpeeksi jo nyt. En toivo edes valtavia rintoja tai läheskään samaa kokoa, kuin mitä minulla on jo luonnostaan ollut. Tärkeintä minulle on muoto sekä se, että lopputulos miellyttää minua, ei ketään muuta. Kivat, kompaktit, timmit tissit. Sitä minä haluan.

Tuleva leikkaus jännittää minua ihan hirveästi, mutta uskon olevani siihen valmis ja päätökseni on vankka. Olen keskustellut kyseisestä klinikasta sekä tulevasta kirurgistani, Siim Simmosta, useiden kanssa ja oikeasti miettinyt asiaa. En ole tehnyt hätäisiä päätöksiä enkä hyppäämässä täysin tuntemattomaan. Olen saanut myös ihanan yhteistyökumppanini Susanna Hanhinevan "luvan" taikka hyväksynnän leikkaukselle, ja Susannan sanaan uskon pystyväni luottaa. Pitkän kirjeenvaihdon jälkeen olen luottavainen The Health Cliniciä kohtaan ja uskon saavani heiltä parasta mahdollista palvelua ja uskon olevani hyvissä, ammattimaisissa käsissä. Uskon myös, että minusta tullaan pitämään erinomaista huolta, niinkuin tähänkin asti on ja luottamusta onkin rakennettu: minulle on vastattu kaikkiin mieltä painaviini kysymyksiini. Uskon ja toivon vuolaasti, että tällä kertaa lopputulos on sitä, mitä toivon.

xx CC


Kuva vuodelta 2014, kun rintani olivat vielä melko täyteläiset.


lauantai 2. syyskuuta 2017

Isäni on HIRVIÖ | perheväkivalta ja alkoholismi



Heipparallaa taas jälleen kerran kera mitä varmaan iloisimman blogipostauksen!

Enkä edes vitsaillut. Ehkä vähän. Vaikka tämä bloggaus tulee olemaan erittäin henkilökohtainen ja avaan meidän perheen salassa pidetyt, joskus erittin häpeällisiksi asioiksi pidetyt asiat julki, niin meidän perhe sai onnellisen päätöksen, joka päätti liki kymmenen vuoden perhepiinan, toivottavasti, lopullisesti.

Ennen kuin mennään itse asiaan, olen saanut luvan sekä äidiltäni että pikkuveljeltäni käsitellä näitä asioita julkisesti. Aiheesta voisi puhua vaikka kuinka paljon ja aiheesta riittää myöskin sanottavaa, joten rajattakoon tämä julkaisu tiistaiseen oikeudekäyntiin sekä oikeudenkäynnin taustoihin, miksi olimme käräjillä ylipäätään. 

Olen aikaisemmin kertonut mm. blogissani kuinka en tule toimeen isäni kanssa ja puhunut, ainakin ohimennen, mm. narsismista sekä narsistin lapsena kasvamisesta. Fakta on se, että en ole lääkäri, joten en voi tietenkään antaa narsistin diagnoosia isästäni, jokaisessahan meistä löytyy narsistisia piirteitä enemmän tai vähemmän, mutta todettakoon, että voin kyllä sanoa koko perheeni puolesta, että olemme kaikki kärsineet isäni erittäin vahvoista sekä pahoista narsistisista piirteistä.


En ole uskaltanut aikasemmin hirveästi käsitellä mitään julkisesti pelon vuoksi, mutta enää minun ei tarvitse pelätä. Lähinnä sen vuoksi, ettei julkista puimistani voida käyttää äitiäni vastaan huoltajuuskiistoissa. Olen myös tehnyt sen päätöksen, jo vuosi sitten, että olen katkaissut kaikki välit "isääni". Päätös oli hyvin raskas tuolloin, mutta ehdottomasti yksi parhaimmista päätöksistä itseni eheytymisen vuoksi. Olen pitkälti hyväksynyt sen faktan, etten tule koskaan saamaan isäni hyväksyntää tein sitten mitä tahansa eikä kyseinen ihminen tule koskaan muuttumaan tavoiltaan. Näin ollen julkinen puimiseni ei voi vaikuttaa nyt olemassa olemattomiin väleihimme, mitä joskus pelkäsin hirveästi - lähinnä syyllistämisen vuoksi. Nuorempana ei olisi tullut mielenkään hyppiä isäni silmille ja myös häpeä esti puhumasta. Ei enää.

29.8.2017 olimme koko päivän oikeudessa. Oli viimeinen iso oikeudenkäynti, jonka tuleva päätös tulisi muuttamaan perheemme kohtalon ja avaamaan uuden kappaleen elämässämme. Vanhempani erosivat 2008, jolloin äitini eräänä päivänä pakkasi tavaransa ja vain lähti. Taustana oli pitkään jatkunut henkinen pahoinvointi, isäni niin henkinen kuin fyysinen väkivaltaisuus (pahoinpitely) sekä alkoholismi. Tuolloin en ymmärtänyt äitini hylkäämistä, mutta ajan myötä olen antanut anteeksi sekä oppinut ymmärtään tapahtumien syyt sekä taustat.

Siitä asti, kun äitini jätti isäni, on isäni piinannut äitiäni enemmän tai vähemmän. Jatkuvat huoltajuuskiistat: välillä on joustoa, mutta sitten hihnat kiristyvätkin. Välillä vaaditaan vähän sitten taas ihan liikoja. Välillä annetaan olla, välillä taas äitini niskoilla on ollut lukuisia lastensuojeluilmoituksia ja viranomaiset ovat ravanneet luonamme. Erityisesti viimeisen vuoden aikana, jolloin on ollut puhetta äitini muutosta jenkkeihin aviomiehensä luokse, on isäni käytös vain pahentunut entisestään. Luonnollisesti, olihan isäni menettämässä ainoaa keinoaan (pikkusiskoni), jolla kiristää otettaan äitiini ja näin ollen edes jollain tapaa olla tekemisissä hänen kanssaan.



Viimeisen vuoden aikana lastensuojeluilmoitusten määrä vain räjähti. Kesti pitkään, että saimme viranomaiset puolellemme. Isäni on hyvin supliikki ja varmasti käyttänyt kaikki manipuloinnin keinot lirkutellakseen omaa hyvyyttään ja äitini "pahuutta" ja pitkän aikaan jopa koimme isäni hyväksikäyttävän valkoisen miehen hyvää (taloudellista ja työ-) asemaansa siinä määrin, että äitini on periaatteessa ulkomaalainen (suomen kansalainen kuitenkin) ja joka oli pitkään työttömänä juurikin isäni aiheuttaman henkisen rasitteen vuoksi. Toisin sanoen, äitini koki pitkään tulleensa jopa rasistisesti kohdelluksi. Eihän viranomaiset kiinnittäneet huomiota isäni väkivaltaiseen ja alkoholistiseen taustaan, mikä minunkin mielestäni oli järkyttävää. Jokaiseen isäni ilmoitukseen tartuttiin välittömästi, äitini ei. 

Viimeisten kuukausien ajan olemme saaneet todistaa isäni pahenevaa käytöstä ja sen vaikutusta nuorimpiin: ahdistus- sekä paniikkihäiriöt. Viimeisen kuun aikana, isäni ja hänen vaimokkeensa mm. marssivat jopa äitini työpaikalle haukkumaan hänet sekä riehumaan odottaen, että keissi kaatuisi äitini niskaan, mutta kunnianloukkaus syytteethän siitä vain heille rapsahti. Pariskunta on myöskin syytellyt äitiäni heidän jatkuvista parisuhdeongelmista sekä alkoholismista. Äitini, joka on kaikin tavoin pyrkinyt pysymään erossa isästäni ja halunnut jopa muuttaa maailman toiselle puolelle. Alunperin isäni allekirjoitti jo kesän alussa paperin, jonka mukaan antaa luvan äitini lähteä, mutta mielenmuutos saikin aikaseksi tämän viikkoisen oikeudenkäynnin, jossa äitini voitti lopulta kaikkien helpotukseksi siskoni yksinhuoltajuuden. 


Oikeudenkäynti määritti äitini kohtalon sekä tulevaisuuden. Päätös käänsi myös minun sekä veljeni elämässä aivan uuden kappaleen. Äitini oli pyytänyt minua sekä veljeäni todistamaan isääni vastaan. Kohdallani jouduin valitettavasti vetäytymään. En kyennytkään kohtaamaan isääni ja sanomaan hänen edessään hänen vääryksistä. Jotenkin isäni läsnäolo astuessani oikeussaliin sai minut niin pois tolaltani, etten pystynyt melkein hengittämään. En tiennyt itkeäkö vaiko hyökätä raivoissani isäni kimppuun. Hän saa minut myös jotenkin niin pieneksi ja alistuneeksi, lähes voimattomaksi. Olin muutenkin valmiiksi raivoissani, kun olin kuullut kuinka hän oli puhunut minusta sekä veljestäni pahaa äitiäni vastaan. Millainen ihminen on oikein valmis menemään niin pitkälle, että haukkuu sekä mustamaalaa omia lapsiaan saadakseen haluamansa tuomarin edessä? Sain tietää vasta jälkikäteen, että todistuksen olisi voinut järjestää niin, että isä olisi ollut toisessa huoneessa. Pettymyksen näkeminen äitini silmissä tuntui sydäntä raastavalta poistuessani huoneesta, mutta tiedän, ettei äitini ikinä syyllistäisi tai hylkäisi minua asian vuoksi. Tilanteessa en kykenyt seisomaan äitini rinnalla.

Olen siksi äärettömän ylpeä, että veljeni pystyi kohtaamaan isäni, hän teki sen mihin en itse pystynyt. Hän on nimittäin myös se, joka on kaiken lisäksi kärsinyt ehkä pahiten isäni narsismista. Veljeni antaessa lausuntoaan isäni oli jopa ruvennut nauramaan hänelle. En voi edes kuvitella, miltä veljestäni on tuntunut ja hän onkin ollut musertunut oikeudenkäynnin jälkeen. Ei varmasti ole helppoa kohdata ihminen, jonka vuoksi kärsii eri mielenhäiriöistä, ahdistus- ja paniikkihäiriöstä sekä ajoittaisesta itsetuhoisuudesta. Itsemurhayrityksiltäkään ei olla vältytty. Veljeni onkin ollut perheemme musta lammas, johon isä purki aina oman pahan olonsa sekä peilasi huonommuutensa häneen. Veljeäni on alistettu niin pahasti sekä häneltä riistetty sekä koko lapsuus että vanhemmuus (lapsen näkökulmasta), että hän tulee kärsimään ikuisesti isäni henkisen väkivallan seurauksista. 

Saimme onnenuutiset tiistaina illalla kahdeksan jälkeen. Seitsemän tuntia oikeudessa sekä muutaman tunnin kuumeinen päätöksen odotus. Kuukauden konkreettiset valmistelut muutosta jenkkeihin. Luopuminen lähes kaikesta omaisuudesta sekä elämästä Suomessa. Aamukuudelta lähtö kentälle menoliput käsissä. En voi kuvitella äitini ahdinkoa tilanteessa, jossa seuraavana aamulla on tarkoitus lähteä. Viimeisen päivään asti ja vielä viimeisenä päivänä oli vielä käytävä tuo oikeudenkäynti tietämättä pääsisikö hän sittenkään lähtemään. Kun äitini vihdoin sai uutisen, murtui hän ensimmäistä kertaa varmaan koko vuoden aikana kyyneliin, itki kovaan ääneen, että hän on vihdoin vapaa eikä isä pystyisi enää ikinä satuttamaan häntä tai varsinkaan siskoani. Se oli sydäntä musertavaa seurata. Henkinen vapaus ei ole aina itsestäänselvyys ja olen niin tajuttoman onnellinen äitini puolesta. 

Hän on vahvin ja rohkein ihminen, jonka tiedän. Hän on luopunut niin paljosta meidän lasten vuoksi. Tehnyt kaikkensa ja vielä enemmän, että meillä on hyvä olla. Nyt on hänen vuoronsa elää omaa elämäänsä itsensä vuoksi.

I love you mommy.

Tilanne on nyt ihan uusi minullekin. Minulla on alkamassa ihan uusi kappale elämässäni, jota tulee varmasti kestää hetki sisäistää. Äitini, tärkein tukihenkilöni, muutti toiselle puolelle rapakkoa eikä ole enää lähellä tai läsnä. Ei ole periaatteessa enää toista kotia, jonne voi aina vaan mennä. Perheen muodostavat nyt poikaystäväni sekä hänen perheensä, joka on ottanut minut todella hyvin vastaan. Olen tästä äärettömän kiitollinen. Tuntuu hassulta, että voin kutsua heitä perheeksi ja tietää, että sieltä päästä ollaan tukena, mikäli sitä tarvitsee. Perhettä ovat tietenkin myös veljeni, jotka asuvat Suomessa sekä ehdottomasti lähimmät ystäväni, joiden tiedän pysyvän rinnallani. Kyseessä on tilanne, jossa joudun oikeasti eroon siitä tuesta ja turvasta, jonne pystyi oikeasti aina palaamaan. Ajatus pelottaa minua hieman ja pelkään takaraivossani yksinjäämistä. Pääni kuitenkin muistuttaa minua, etten tule koskaan olemaan yksin ja minulla on oikeasti rakastavia ihmisiä ympärilläni. 

Haluan kertoa myös Sinulle, joka luit tekstini, että et ole, etkä tule koskaan olemaan yksin. Mikäli lähipiirissäsi on alkoholismia tai sinuun kohdistuu henkistä tai fyysistä väkivaltaa, sitä ei tarvitse sietää. Sitä ei myöskään ei tarvitse hävetä, sillä se EI OLE sinun syytäsi. Apua on saatavilla monessa eri kanavassa. Älä anna pelon hallita ja hanki apua. Alla olevissa linkeissä on kanavia, joista apua voi saada:

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/apua-uhreille-ja-tekijoille/

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/huolena-alkoholismi-tai-masennus-taalta-haet-apua-ajoissa/1887394#gs.1Ui=6xg

Kaikella rakkaudella,

xx

CC