sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Asiat voisivat olla huonomminkin




Ciao bellat ♥

Mulla on ollut actionin täyteläinen viikko takana enkä voisi olla kuin supertyytyväinen kuluneeseen viikkoon. Palattuani Oulusta, olen miettinyt  paljon asioita elämässäni, mikä on minulle tärkeää, mihin kannattaa sijoittaa aikaa, mikä tekee minut onnelliseksi. Olen huomannut, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin, minkä vuoksi olen alkanut nähdä enemmän hyvää huonossakin, hymyillyt enemmän, löytänyt positiivisuuden negatiivisistakin asioista. Olen pyrkinyt olemaan kiitollinen kaikesta, unohtamaan turhanpäiväisen valittamisen ja vain nauttimaan joka hetkestä. Välillä helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä kaikki tuntuu helpommalta ja positiivisemmalta jos pyrkii uskomaan ja näkemään kaikki positiivisemmin.

Kuten sanoin, mulla on ollut ihan huippu viikko takana. Olen päässyt treenaamaan Miss Helsinki -kilpailun finaalin talent-osiotani toden teolla. Visio esityksestä mulla on ollut jo pitkään, mutta harjoittelut on aloitettu vasta nyt. Salitreenit luistavat hyvin, olen huomannut näkyviä muutoksia kropassa ja olen kaiken lisäksi päässyt mukaan supermukavaan duuniin promoilemaan !

Madre mia

Kaikkea hyvää luvassa ja hei, finaaliinkin on enää vain 46 yötä !! Aika vain sujahtaa silmissä ! Vielä on luvassa kovaa treeniä yhdessä Sorsien kanssa, muutamat kuvaukset ja muuta kivaa, apuva !

xx C



keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Miss Helsinki 2015 goes Levi !



Ylhäältä vasemmalta: Martina Aitolehti, Viivi Bäck, Marianne Koskinen, minää, Oona Parviainen, Janette Lahtinen, Eveliina Hosionaho, Susanna Ylitalo. Alhaalta vasemmalta Taru Kalenov, Sania Svinarenko, Miss Helsinki 2014 -voittaja Isabel Ljungdel, Janna-Juulia Vuorela sekä Rosanna Kulju ♥

Ciao !

Viikko sitten keskiviikkona suuntasimme koko Miss Helsinki -seurue, finalistit sekä muu tiimi, kohti Leviä. Matka oli pitkä: ensin kymmenisen tuntia junalla Rovaniemelle, josta jatkoimme vielä pari tuntia bussilla Leville. Perille Hullu Poron hotellille pääsimme puolenyön jälkeen, kaikki lopen uupuneina, mutta innoissaan tulevasta.


Aamu alkoi torstaina aikaisin, aamupalalle ja kohti Taivaan Valkeita, kuvauslokaatiotamme ! Maisemat olivat aivan sanoinkuvaamattoman upeat ja oli kuin olisi ollut ihan eri maailmassa. Kuvaukset alkoivat tavalliseen tapaan hiuksilla ja meikeillä: hiuksista vastasi GHD:n Nadja Jarrah-Aalto ja Taisto Lindeman, meikkaajanamme toimi Laura Jouskari/Coverdem. Kuvaajanamme toimi Heli Roosmäe, kuvattavat vaatteet olivat Marita Huurinaisen käsialaa ja stailauksesta vastasi missimammamme Martina Aitolehti.

Muiden kuviin pääset tutustumaan TÄSTÄ.



Reissumme Leville ei ollut pelkkää kuvausta, vaan pääsimme muun muassa vierailemaan Levi Husky Parkissa. Siellä näimme lukuisia huskeja ja pääsimme jopa husky ajelulle ! Menoa ajelusta pääset kurkkaamaan TÄSTÄ. Oli ihan sairaan hauska ja hieno kokemus ! Huskien lisäksi tarhalla näimme myös susien sekoituksia huskeihin sekä jopa ihan oikean suden, hui !


Nähtävyyksien ja muiden aktiviteettien lisäksi pitivät Jari ja Heidi Sorsa meille hikisen treenin parinkymmenen asteen pakkasessa, hrrr ! Lämmittelimme norsufutiksella, jonka jälkeen meitä odottivat korkeat portaat, joita saimme sitten juosta ylös alas vuoroin nopeasti ja vuoroin askelkyykyin. Treeni oli mielestäni, niin rankka, että mulla pääs jossain vaiheessa itkukin, mutta Jarin tsempillä jaksoi loppuun asti. Tunnelmia treeneistä TÄÄLLÄ.

Mä kaiken lisäksi uskaltauduin rinteeseen, mikä ei loppujen lopuksi ollutkaan ihan fiksua. Mut saatiin ylipuhuttua (okei, ei se kauheasti vaatinut) tulemaan mukaan ja siinä vaiheessa, kun istuin hississä kohti tunturin huippua, alkoi pelottaa, että miten hitossa mä oikein pääsen mäen huipulta alas hengissä :D No matka alaspäin menikin melkein persuksillaan, kun en mä uskaltanut laskienkaan tulla ! Puolivälissä uskaltauduin, mennä kovempaa, mikä päätyi kuperkeikkaan ja sukset vain lentelivät. Onneks ei sen pahempaa käynyt, mutta oli siellä muutkin tytöt heitelleet voltteja ja tulleet omalla tyylillään alas mäkeä.. Tän kokemuksen jälkeen päätin, ettei laskettelu tulisi koskaan olemaan mun juttuni, mutta ainakin voin sanoa, että olen rintheessä ollut, haha !


Perjantai iltana, meillä oli Onlyn sekä Guessin muotinäytös Hullu Poron Areenalla, jossa esiintyi myöhemmin illalla myös Diandra. Tunnelmia näytöksestä TÄÄLLÄ


Vaikka Levin reissu olikin huippu kokemus mitä parhaassa seurassa, sitäkin enemmän odotin reissun loppua, jolloin pääsin käymään äitini luona Oulussa. En edes muista milloin viimeksi olin nähnyt äitiäni ja siskoakin oli tultu nähtyä viimeksi heinäkuussa. Joten kun juna saapui Oulun asemalle, hyppäsin kyydistä pois ja viivyin pari yötä mamman luona ♥ 

Koko Levin reissun ajan mulla oli ollut haikea olo ja tuli muutenkin itkettyä moneen otteeseen. Ikävä oli suuri ja halusin saada itkut itkettyä ennen kuin pääsisin äidin luo. Jotenkin en ole koskaan itkenyt äitini edessä enkä varsinkaan halunnut itkeä siskoni nähden. Oli siinä pidättelemistä, kun pääsin yllättämään siskoni. Chiaralla ei ollut aavistustakaan saapumisestani ja kun näimme, juoksi siskoni suoraan syliini itkien onnesta, miten ikävä oli ollut ja miten onnellinen hän oli yllätyksestä. Nyt mä myönnän tirauttavani tässä muutamat kyyneleet, kun muistan tilanteen.. Kauhean ikävää, miten tilanne elämässä on mennyt niin, ettei omaa siskoa ja äitiä pääse näkemään kuin vain muutaman kerran vuodessa.. Nautin kyllä täysin tästä lyhyestäkin ajasta, mitä pääsin viettämään äidin luona ♥

Koko Levin reissu sai muutenkin miettimään asioita ja erityisesti vierailuni maman luona antoi uutta voimaa ja motivaatiota antaa kaikkensa ennen finaalia, johon on btw enää reilu 7 viikkoa jäljellä ! Herranen aika, miten nopeasti aika kuluukaan ! Niin se vaan menee, että hyvässä seurassa aika kuluu nopeasti. Se onkin ollut mielestäni paras kokemus koko tässä Miss Helsinki -kilpailussa, että on päässyt tutustumaan aivan ihaniin sekä samanhenkisiin ihmisiin, joita ilman tämä kisa ei olisi mitään. Ihan kuin olisimme oikeasti tunteneet pidemmän aikaa ja juuri hyvä ryhmähenki on ollut paras tuki tän kokemuksen aikana ♥

Ihanaa viikkoa kaikille !

xx C

maanantai 10. marraskuuta 2014

Hyvää Isänpäivää ?




Hei ja unetonta sunnuntai ja maanantai välistä yötä kaikille ♥

Tänään, taikka eilen, suurin osa on varmaankin ollut viettämässä aikaa perheittensä, erityisesti isien/sä, kanssa. Niin oli minullakin suunnitelmissa, hieman vastahakoisesti kuitenkin rehellisesti sanottuna. Sain tänään kuulla, että erään tuttuni äiti oli menehtynyt edellisenä päivänä ja tämä kertoi, että isänpäivä menee isästä huolenpitäen, onhan perheenjäsenen menettäminen erittäin traaginen tapahtuma. Koko tapahtuma sai minut miettimään suhdetta omaan isääni ja kaikki ajatukseni johtivat siihen, että olisi jotenkin tekopyhää ja väärin pakottautua lähteä juhlistamaan isää isänpäivänä pakollisilla kakku kahvitteluilla. 

Mitäköhän ja mistäköhän mä uskaltaisin kertoa. Mulla ei ole mitenkään erityisen syvällistä suhdetta isääni. Pintapuoliset kuulumiset vaihdellaan silloin tällöin ja käyn isäni luona kerran muutamassa kuukaudessa. Ei meillä ole mitenkään huonot välit, mutta se jää vain siihen, että meitä yhdistää vain sama veri. En usko, että isäni edes tuntee minua kunnolla, ei ole pitkään aikaan tuntenut, enkä usko, että hän edes osaisi ymmärtää minua. En kuitenkaan enää syytä häntä. Olen päässyt yli näiden asioiden ajattelemisesta, mä vaan olen. Isällä oli vaimo ja neljä lasta elätettävänä, oli kaiken maailman ongelmia, ei iskällä näyttänyt riittävän aikaa eikä jaksamista töiden päälle. 

Vanhempani ovat aina riidelleet kaikkina juhlapyhinä niin kauas kuin muistan. Voisi sanoa, että jopa pelko hallitsi kotona aina varsinkin juhannuksena ja jouluna sekä uutena vuotena. Aina juhlapyhinä jotenkin pakottauduttiin olemaan yhdessä ja tunnelma oli pakotettua, akwardia, liian suuria odotuksia täynnä. Tämä johti tunnelman kiristymiseen, suuttumisiin ja riiteilyihin. En oikeasti muista milloin viimeksi meillä olisi kotona ydinperhe juhlinut jtn aidosti iloiten ja nauttien toistemme seurasta. Sellaista juhlaa ei tunnu vain olevan ja se kyllä saa minut ainakin haikeaksi ja surulliseksi, kun myönnän tämän itselleni.

Vuoden 2008 aikana tapahtui kaikenlaista kauheaa, mitä ei olisi koskaan pitänyt tapahtua, mikä johti lopulta vanhempieni eroon 2009 alussa. Syytin isääni erosta ja olin vihainen äidilleni, että hän oli meidät jättänyt. Luonnollisesti en voi kaikkea kertoa, sillä on niin paljon arkoja asioita, joista en vaan voi kirjoittaa. Joka tapauksessa elämä oli todella rankkaa sen jälkeen, kun äiti lähti. Minulla ja sisaruksillani oli pahimmat teini-iät käynnissä ja meillä kaikilla oli vaan niin vaikeaa kotona. Tunnelma oli negatiivinen, oli paljon sanasotaa, oli paljon ongelmia, tuntui, että pää oli niin lähellä räjähtämispistettä. Isä oli kaiken lisäksi paljon poissa kotoa työnsä luonteen vuoksi ja sitten, kun taloon pamahti yhtäkkiä uusi vaimo Thaimaasta 2012, oli se minulle iso nounou.

Tässä vaiheessa olin alkanut ehtiä rakentaa uutta perhettä ystävistäni ja elämääni oli tupsahtanut ihania ihmisiä, joista mainittakoon erityisesti Niklas, rakas ystäväni joka tukee minua kaikessa ja on ollut mulle erityisen tärkeä tukipilari. Toinen erityinen mies elämässäni on rakas kämppikseni Aleksi, jota ilman en oikeasti olisi kuka olen ja joka on saanut mut loistamaan kuin kirkkain tähti taivaalla. 

Lopulta kotona asiat alkoivat käymään mun henkisen hyvinvoinnin kannalta niin pahoiksi, että mun oli ihan pakko muuttaa pois kotoa. Isähän ei varmaan tiedä muuttoni johtuneen näistä asioista ja jos isi satut lukemaan tätä tekstiä, en oikeasti kanna enää mitään kaunaa, elämästä on tullut mitä on, ja olen antanut anteeksi ja jatkanut omaa elämääni eteenpäin niinkuin mä haluan, mun ehdoilla, Ei elämä ole aina helppoa, mutta olen onnellinen. Olen niin onnellinen, että olen löytänyt oman tieni ja uskallan elää elämääni itseni vuoksi. Mutta joka tapauksessa mä en tiedä mitä mä oikeen höpisen eikä tekstissäni varmaan edes ole mitään punaista lankaa, anteeksi jos tekstini on kauhean sekava. :D

Anyway, kun muutti pois kotoa, kaikki se, anteeksi, paska, negatiivisuus, surut ja huolet, itkeminen ja murheet jäivät taakse. Mä pääsin vihdoin irti kahleista. Pystyin vihdoin hengittämään ja kuten sanoin, elämään omilla ehdoillani. Olen nyt asunut Aleksin kanssa lähes kaksi vuotta ja voin sanoa, että nämä ovat olleet elämäni parhaat vuodet.

Ja palaten siihen, mitä tunteita tämänpäivänen aiheutti, jotenkin yhtäkkiä kaikki huonot muistot pääsivät palaamaan pintaan. Mietin asioita, kuten sitä, että jätin nuoret veljeni isän luokse ja mikä on riipaissut mua eniten, on ollut kuulla, että veljeni luulivat, että olin heidät hylännyt heidän takia, kun tilanne ei todellakaan ole se, vaan tosiaan syy muuttoon oli isäni ja se, että pystyin muuttamaan omilleni. Kaikki ajatukseni johtivat sekavaan olotilaan. Menenkö mä tosiaan juhlistamaan isääni isänpäivänä ? Miksi ? Tällä kertaa mä en vaan pystynyt osallistumaan teennäisiin pakotettuihin kakkukahvitteluihin. Mä en vaan pystynyt. Tuli hieman paha mieli, kun isä syyllisti, että veljet olivat tulleet paikalle nähdäkseen minut, mutta no can do.

Isänpäivä muutenkin herättää mussa vähän kahdenlaisia ajatuksia. Miksi muistaa isää tänä erityisenä päivänä, kun isää voisi ja pitäisi muistaa vaikka vuoden jokaisena päivänä tai ainakun useammin kuin kerran vuodessa ? Eikö se ole vähän teennäistä, jotenkin vaikka kerran vuodessa juhlistaa ja osoittaa kunnioitusta isää kohtaan, jos ei sitä vaikka muulloin tee ? Miksi tarvitaan erityinen päivä tehdäkseen tämä ? Toisaalta ajattelen sitten myös, että isänpäivä on oikeasti hyvä ja hieno päivä sitten oikeasti muistaa isää erityisemmin ja vaikka kokoontua perheen kesken, jos se on jotenkin ollut mahdotonta tai vaikeaa muutoin. Emmä tiedä, kauhean ristiriitaisia tunteita mulla, kun omat kokemukset ovat mitä ovat.  





Mutta se siitä avautumisesta..

Kerroinkin ystävästäni Niklakselta ja tittitidii, mun rakas Nixi täytti vuosia ♥ Päätin tämän kunniaksi viedä hänet perjantaina synttäri-illalliselle ravintola Brondaan ja voikun ruoka oli niin taivaallista ! Päädyimme menu Esplanadiin, joka koostui viidestä ruokalajista. Alkuun oli valkosipulilla marinoituja katkarapuja sekä härkätartaria, sitten saapui pöytään possun kylkipaloja ja ensimmäistä kertaa ravintolassa kehotettiin syömään käsin, mikä oli meistä kyllä todella hämmentävää :D Ribseistä loheen ja tryffelipolentaan ja vielä maailman taivaallisimpaan tiramisuun, mitä olemme koskaan syöneet. Se makuelämys oli oikeasti aivan taivaallinen, mä en kestä, oikeesti kuola valuu tätä tekstiä kirjottaessa, hehheheh :')

Perjantaista lauantaihin. Pääsimme jälleen Oonan kanssa tekemään töitä sponsorillemme Oakleylle SnowboardingForMe -leffan tiimoilta ja toimimme Tennispalatsissa sekä minä sitten myöhemmin vielä Namussa Oakleyn hostina. Ilta oli todella kiva ja elokuva oli oikeasti todella mieletön, suosittelen kyllä kaikille. Elokuva oli tehty todella hyvin ja jopa minä, joka en ole kiinnostunut lumilautailusta laisinkaan enkä edes tiedä snoukkaamisesta mitään, pidin leffaa hyvänä ja mielenkiintoisena !

Lumilautailua pääseekin ehkä sitten ensi viikolla testailemaan, jos uskaltaudun rinteelle. Miss Helsinki -kiertueemme nimittäin suuntaa seuraavaksi Leville, jossa tulemme viipymään keskiviikosta sunnuntaihin. Niin jännitävää, en malta odottaa reissua ! Mä pääsen lisäksi näkemään äitiäni sekä siskoani pitkästä aikaa, sillä mä hyppään junasta poies sunnuntaina Ouluhoodeila ja jään mamin luokse pariksi yöksi ♥

Muistakaahan hei käydä äänestämässä mua Vuoden Tähtitytöksi TÄSTÄ

Ihanaa viikonalkua kaikille ♥

xx C

torstai 6. marraskuuta 2014

Wangalyzed sekä Vuoden Tähtityttö -kilpailun äänestys käynnistynyt !




No niin, Vuoden Tähtityttö -kilpailun äänestys on alkanut ja minua voi käydä äänestämässä TÄSTÄ

Elikkä äänestysnro on 3 ja Cheyenne. Muistakaahan äänestää, jokainen ääni merkitsee, ISO KIITOS äänistä ♥ Äänestäjien kesken arvotaan muuten iPad mini, eli äänestää kannattaa myös, jos haluaa tuollaisen itselleen arvonnassa voittaa ! :P




Tänään tulivat myyntiin Helsingin Aleksanterinkadun HM:n Alexander Wangin suunnittelema mallisto ja voi itku, miten ihania vaatteita siellä olikaan !! Siis mä sekosin ihan täysin. TÄYSIN. Ja varmaan kaikki muutkin. Olimme paikalla juuri ennen kahdeksaa ja jono oli jo silloin mieletön. Ensimmäiset taisivat olla paikalla jo kuudelta aamulla..

Kello löi kahdeksan, musat pärähtivät soimaan ja lähes kaikki päästettiin sisään, hitto mikä kaaos silloin oli ! Oli vain napattava kaikki, mistä tykkäsi ja itse jäin pukukopilla kärkkymään vaatteita, joita muut eivät halunneet. Suoraan sanoen I got #Wangalyzed and #Wangzy omg !!

Mukaan nappasin nuo pari toppia, hameen ja collegen ja voih oikeesti toi takki. Oli varmaan isoin virhe ikinä laittaa tuo päälle, koska mä rakastuin tuohon aivan totaalisesti. Päivän aikana aloin hieman epäillä ja mietin aika vakavastikin takin palauttamista (Wangin vaatteilla on vain yhden vrk:n palautusoikeus), mutta sitten mä tein sen. Testailtiin salamavalolla kuvailua and I was sold. Mä en voi luopua tosta. Mä en vaan voi :DDD Toi on musta vaan aivan liian överimakee !! Kaiken lisäksi takki on untuvaa, joten se on oikeasti todella lämmin ja heijastuspintansa vuoksi en kyllä varmasti jää autoilijoiden huomaamatta talven pimeinä hetkinä !



Tiistaina tosiaan kävimme kuvaamassa näitä Wangin vaatteita Iltalehdelle ja artikkelin voi käydä lukaisemassa TÄSTÄ.

Mä taidan pitää nyt pienen venyttelytuokion, sillä mulla oli tänään ihan mieletön jalkatreeni Jari Sorsan kanssa tuolla Forever Töölössä ja voin sanoa, että en ole koskaan treenannut niin kovaa kuin tänään. Itku siinä melkein pääsi ja jalat tuntuvat ihan hyytelöltä ! Oli kyllä sellanen hiki, et huhhuh, hyvä fiilis jäi, kintut kuntoon ! 

TÄSTÄ vielä äänestämään mua Vuoden Tähtityöksi !!

Öitä ja pusuja murut ♥

xx C

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Superviikonloppu a la FitDiamonds, Cocovi ja FastSportsNutrition




Hei kaikki ! ♥

Nyt on kyllä sellanen superviikonloppu takana, että alkuviikosta ei pahemmin liikuta ! Meillä oli jälleen Miss Helsinki -juttujen tiimoilta FitDiamondsien bootcamp ja meidät laitettiin toden teolla hikoilemaan. Jo lauantaina jalat ja paikat huusivat hoosiannaa, tänään pelkkä käveleminen sai lihakset kirkumaan ! 


 Lauantaina meillä oli kahvakuula HIIT -treeni sekä jumppaa ja vielä tänään sunnuntaina sisäpyöräilyä sekä keskivartalokuntopiiri. Jarin ja Heidin ohjauksessa on niin miellyttävää, sillä he ovat todella ammattitaitoisia ja motivoivia. He saavat kyllä antamaan parasta treeneissä. Multa meinas päästä jopa itku sisäpyöräilyssä, kun oikeasti puski ja pyrki antamaan kaikkensa, en kyllä ole hetkeen hikoillut niin paljoa ! :D 



Ennen treenejä viikonloppu alkoi kuitenkin InBody-mittauksilla, fysiikan tarkastelulla sekä kuulumisien vaihtamisella. Niinkuin aikasemmin sanoin, mittaus tosiaan jännitti hirmuisesti, mutta onneksi tulokset olivat vain positiivia. Paino oli noussut, BMI nousi alipainosta normaaliin, kehon nestemäärät olivat parantuneet ja lihasmassaa oli tullut jopa 0.7kg lisää ! Kyseessä on kone, joten tulokset eivät tietenkään ole ihan satatarkkoja, mutta suuntaa-antavia. Tuli kyllä ylpeä olo, koska tiesin, että olin tehnyt paljon bootcampien välillä ja luojan kiitos se näkyi myös tuloksissa. Nyt vain samaa rataa ja vielä paremmin eteenpäin ! 
Lauantain treenien jälkeen kävimme läpi myös ruoka- ja syömisasioita. Saatiin todella hyviä vinkkejä ja kävimme myös tarkemmin läpi meille annettua ruokavaliohjetta. Luennon yhteydessä saimme kaikkea superkivaa Fastilta sekä Cocovilta ! Tätä mä odotin innolla, sillä mä tykkään hirveästi kaikista superfoodeista ja luomujutuista ja haluaisin käyttää niitä enemmänkin, mutta you know, kalliitahan nuo ovat. Cocovilta saimme MCT-öljyä, Maca-jauhetta, marja- ja pähkinämiksiä, kaakaonibsejä, kalaharin suolaa, spiruliinaa sekä smoothiemixiä. Fastilta tuli noita protskusmoothieita ja kookosvettä, joita saimmekin myös jo viime kerralla. Me likey !! ♥
Tässä kuvaa mun aamupalasta tänä aamuna. Kaurapuuroa ja raejuustoa, jonka sekaan laitoin macajauhoa, supermixiä ja tota MCT-öljyä. MCT oli uusi juttu mulle, mutta ei se tossa puurossa mitenkään maistunut, teki siitä ehkä koostumukseltaan vähän "liukkaampaa". Kuvasta puuttuu muuten banaani, sitten maistelin noita marjoja myöskin. Lisäksi aamupalan yhteydessä otan kaikenmaailman pillereitä vitamiineista, biootinilisään ja spiruliinaan. Huh, mikä tekeminen aamupalassakin nykyään on ! :D Tai no, ei se siis vaativaa ole, mutta kun joskus aikoinaan saattoi syödä muroja tai leipää tai jtn tosi yksinkertaista.. Olen kyllä huomannut aamupalan merkityksen ja miten hyvin päivä lähtee käyntiin, kun syö hyvän ja lämpimän aamupalan. Suosittelen !

Viikonloppu päätettiin yhteisellä sunnuntaibrunssilla Kluuvin Fransmannissa. Oi, miten herkullinen buffetti siellä odottikaan ja buffetin lisäksi brunssiin kuului pääruoka, joita oli täytetystä munakkaasta briossiin yms. Jälkiruokapuoli hieman huolestutti meitä, sillä siellä oli niin paljon kaikkea herkullista ja sillä olimme syömässä trainereidemme kanssa, uskoimme, että herkut olisivat täysi nounou. Jari ja Heidi kuitenkin antoivat siunauksensa pienelle herkuttelulle kovan viikonlopun jälkeen ja saimme hyvällä omalla tunnolla maistella hieman nameja. Jee ! Ei se yksi kerta lihavaksi tee;)

Seuraavaksi olisi Miss Helsinki menoa tiistaina Alexander Wangin merkeissä Iltalehden kuvauksissa ja 12.11 suuntaamme Leville maailmancuppiin ! Siitä kyllä tulee ihan mahtava reissu, en malta odottaa ! Tulevaa meininkiä voi käydä lukemassa Hullun Poron blogista tästä

Ihanaa sunnuntai illan jatkoa kaikille !

xx C