tiistai 27. lokakuuta 2015

Tieto lisää tuskaa, Mutta se voi myös vapauttaa


Heipsan !

Juuri, kun alkoi tuntua siltä, että mikään ei voi pysäyttää, niin päädyin viettämään viime viikonloppuni sairaalassa. Viime ajat ovat olleet melkoista vuoristorataa ja henkisesti rankkoja viikkoja, mutta olen pysynyt tarmokkaasti pystyssä, enkä ole antanut itseäni romahtaa kaiken stressin keskellä. Moni onkin ihmetellyt, miten hyvin olen kestänyt tilanteen..

Viime viikko alkoi erittäin hyvissä merkeissä. Uusia hyviä juttuja, positiivinen fiilis ja etäällä kaikesta pahasta. Torstai iltana nousi sitten korkea kuume, perjantai aamuna happi ei enää meinannut kulkea rintakipujen takia, niin mut kiidätettiin pikaisesti päivystykseen. Mulla oli kropassa vakava tulehdustila, joten jouduin siitä sitten heti sairaalaan antibioottitiputukseen..

Hyi, oli kyllä ihan hirveetä. Jotenkin mulla on tullut kauhea pelko sairaaloita ja piikkejä kohtaan ja jouduinkin monesti pinnistelemään, etten pyörtynyt tai saanut paniikkikohtauksia tiputuksia asentaessa, verikokeita ottaessa tai itse sairaalassa ollessani.  


Sairaalalepo tuli kuitenkin kohdalleen, sillä en muista milloin viimeksi olisin saanut vain olla. Just me, myself and I eikä tarvinut huolehtia oikeastaan mistään. Hoitajien kanssa jutusteltua tuli ilmi, että oli erittäin todennäköistä, että kropassani oli tapahtunut vastareaktio. Eli kaiken stressin jäljiltä, kun aloin vihdoin hellittää, vastustuskykyni romahti kerralla ja tulehdus pääsi valtaan.

Alkuun olo tuntui avuttomalta, mutta todellisuus on se, että vaikka kuinka haluaisin taistella ja auttaa tilanteessani, niin en kykene siihen. On oltava itsekäs ja huolehdittava itsestä ensin. Elämästä ja asioista on tullut sellaisia kuin ovat vuosien ja vuosien saatossa, niitä ei voi myöskään muuttaa hetkessä, vaikka haluaisikin. 


Ennen sairaalaa tuli luettua Janne Viljamaan - Narsistin lapsena. Bongasin kirjan jostain iltasanomien artikkelista ja mun oli saatava se. Kirja oli todella avaava ja auttoi ymmärtämään monia asioita, mitä lapsuudessani on tapahtunut. Kirjaa oli välillä melkein jopa pelottavaa lukea, koska niin moni asioista täsmäsi omalla kohdallani. Välillä myös suututti, kun tajusi, miten oma vanhempi on voinut vaikuttaa niin negatiivisesti omaan elämään. Elämä olisi ollut parempaa ilman tätä ihmistä. Vaikea sanoa tällaistä ääneen ja niin, että kuulija asian ymmärtäisi. Omasta vanhemmasta kun on kyse..

Toinen kirja, jonka aloitin juuri ennen sairaalaan menoa on Kimmo Takasen - Tunne lukkosi. Se auttaa löytämään ja ymmärtämään oman elämän tunnelukkoja ja niiden vaikutuksesta omaan käyttäytymiseen. Kuinka niistä voi kasvaa ja sitä kautta elää onnellista elämää. Voi kuulostaa ehkä hölynpölyltä, mutta kirja on tähän mennessä ollut todella hyvä. Ihmisen psykologia on kyllä niin mielenkiintoista ja siitä lukeminen vielä mielenkiintoisempaa. 

Oh well, täällä ollaan nyt kuitenkin toipumassa levon merkeissä ja suunniteltu, miten saisi asiat taas kulkemaan raiteillaan. Olen optimistinen, vaikka tänään taas tuntui jossain kohtaa siltä, että ei tästä tuu mitään. 

Rakkautta ja huolenpitoa, muistakaa pitää huolta itsestänne. ♥

xx CC



tiistai 20. lokakuuta 2015

Kun taas hymyilyttää



Tänään hymyilytti. Tänään oli hyvä päivä.

Takana on kiireinen viikonloppu I Love Me -messuilla ja pakko sanoa että, vaikka messut eivät alkaneet ihan toivomalla tavalla, saimme loppupeleissä paljon aikaiseksi ! Team Hyena kiittää kaikkia, jotka kävivät pyörähtämässä pisteellämme !

Viikko alkoikin todella valoisissa merkeissä ja koko päivän on ollut fiilis, että mikään ei voi pysäyttää mua. Mulla on ollut hyvä, positiivinen energia ja vaikka todella moni asia on tällä hetkellä elämässäni ihan päin mäntyä, tunsin tänään ensimmäistä kertaa vahvasti sen, että kaikki tulee kääntymään vielä parhain päin. Asenteestahan se on kiinni (and karma is a bish). 
Elämä iskee kovilla, mutta isken kovempaa.

Viime viikkoina olen joutunut kokemaan todella kovia ja olenkin hyvin kiitollinen kaikille, jotka ovat tukeneet ja tarjonneet apua. Puhuminen on auttanut ihan hirveästi ja avaan asiaa varmasti blogin puolella heti, kun on oikea aika. Puhuminen on ollut aina se tärkein konsti helpottaa fiilistä ja bloggailu on auttanut siinä.


Tänään tapahtui paljon hyviä asioita. Messuilla avautui paljon mahdollisuuksia ja olen todella innoissani niistä. Messuilla tapahtui myös eräs kohtaaminen, joka tuntui olevan kohtalon tekosia, sillä sain todella hyviä vinkkejä jatkoa varten, kun sitten tapasimme vielä tänään uudelleen pikaisesti. Huomenna onkin aika sitten kipaista kirjakauppassa ja napata mukaan pari kirjaa luettavaksi.

Mua on harmittanut todella paljon tämän tilanteeni alla, että olen erkaantunut omista jutuistani. Bloggaaminen on ollut vähäistä, en ole käynyt salilla kuukauteen, olen syönyt huonosti. En ole pitänyt kunnolla huolta itsestäni. On ollut pelottavaa, miten ahdistunut olo mulla on voinutkaan olla ja kuinka pohjalla itsetuntoni/varmuuteni on käynyt. Sen takia olen luvannut itselleni erkaantua elämäni negatiivisista asiasta niin paljon kuin vain on mahdollista.
Heti kun tilanne alkaa olla hallussa, otan taas kaiken haltuun kunnolla. Eräs herättävä hetki oli, kun hyvä ystäväni sanoi, etten ole ollut oma itseni. Tiedostin asian pääni sisällä. Sen takia se on auttanut taistelemaan olemaan taas se kuka haluan olla ja mitä haluan näyttää ulospäin ja antaa muille. On ollut vaikeita hetkiä, mutta musta on ollut vahvuutta pystyä myöntämään, ettei kaikki ole hyvin.

Olen vahva likka ja tiedän selviytyväni mistä tahansa mitä elämä tuokaan eteen.

Nyt on aika mennä unten maille. Huomenna luvassa uusia jänniä juttuja !

xx CC