perjantai 30. joulukuuta 2016

Tukka kuosiin

 
Hellou,

Kolme viikkoa lomalla auringossa tekee kovasti hallaa hiuksille yritti sitten miten hyvin pitää niistä huolta. Aurinko vaalentaa ja kuivattaa hiuksia ja sen näköiset olivatkin hiukseni palattuani joulukuun lopussa reissultani ! Hiuskriisi oli valtava: tukkani oli vaalentunut entisestään kellertäväksi, juurikasvu oli selkeä edellisen värjäyksen jäljiltä ja latvani olivat ihan kuolleet.

Kävin tekemässä tukkataikoja Pin Up Hairin Hannalla punavuoren sydämessä enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen. Edellisen värjäyksen jäljiltä raidoista syntynyt juurikasvu saatiin piiloon, lisättiin raitoja sekä tukka sävytettiin kylmemmäksi. Mieletön muutos ja lookki on nyt todella fresh !

Pidän vaaleammasta tukastani, sillä se saa kasvoni hehkumaan ja ystävieni sanoja lainaten "pehmeämmän" näköiseksi eli näytän helposti lähestyttävämmältä, haha. Olen todella iloinen siitä, että ystäväni saattoi minut ja Hannan yhteen, sillä Hannalla oli mielettömän ammattimainen ote tukanlaittoon, ymmärsi visioni sekä yllätti minut tekemällä parempaa jälkeä kuin odotin. 

 
Kiitokseksi Hannalle päätimme yhdessä jakaa seuraajilleni -20% alennuksen palveluista Hannalla mainitsemalla minut ajanvarauksen/palvelun yhteydessä ja alennus on voimassa tammikuun ajan. Ajanvaraukseen pääset TÄSTÄ ja muista tosiaan valita kampaajaksi Hanna ! Pin Up Hairin löytää Punavuoresta osoitteesta Sepänkatu 9.

Meillä on tulossa myös huikea lahjakorttiarvonta Instagramissani lähipäivinä, joten kannattaa pitää silmällä Instagramiani @fabuliciouscc. Hannan työn näytteitä pääset kurkkaamaan TÄSTÄ tai Instagramista @goodhairday.byhanna

xx CC

Instagram: @FabuliciousCC Snapchat: FabuliciousCC Email: fabuliciouscc@gmail.com Facebook: Cheyenne Järvinen

 
 

tiistai 27. joulukuuta 2016

Totuus The Lookin toiminnasta

Heipsuli veissuli pitkästä aikaa !

Tulin Aasian reissultani viikko sitten maanantaina ja ai että kuinka latautunut fiilikseni on, varsinkin kun tuli pidettyä puhelin täysin poissa käytöstä tuona aikana. On oikeasti luksusta lomailla ilman kosketusta "ulkomaailmaan". Huippureissu takana, mutta pikkuhiljaa takaisin arkeen. Tarkoituksenani oli kirjoittaa tästä aiheesta jo heti palattuani, kun sain kuulla mm, että olin matkani aikana saanut Lookilta kymppitonnin laskun jostain valheellisen tiedon levittämisestä tai ties mistä, mutta päätin antaa joulun pyhien mennä ensin alta pois. On kuitenkin korkea aika kirjottaa tästä omin sanoin täällä blogissani.

Miksi päätin tulla asian kanssa julki on se, etten halua kyseisen yrityksen enää käyttävän hyväksi näkyvyyttäni tai kasvojani markkinoinnissaan, ja ihan pienenä varoituksena. Se, miksi en ole voinut aikasemmin avata suutani on se, että minulla on ollut lähes orjallinen yhteistyösopimus The Lookin kanssa, joka on tarkasti määritellyt, miten olen joutunut putiikista julkisesti puhumaan 5000€ sakon uhalla. Olen käynyt yhtä helvetinmoista vääntöä Lookin kanssa syyskuusta lähtien leikkauksestani ja sopimuksestamme, joten asia ei suinkaan tullut yllätyksenä The Lookin henkilökunnalle. Marraskuussa kävimme viimeisimmän väännön sopimuksesta ja minulle tarjoutui tilaisuus tulla asian kanssa julki Helsingin Sanomien artikkelissa. Ottaen kuitenkin huomioon, että HS on varsin varteen otettava lehti. Olisi minulta aika hölmöä mennä puhumaan palturia niin laajaan levikkiin.

Anyway, on ollut hassu lukea Lookin kantoja asiaan, kun itsellä on kuitenkin esim. viestikeskustelut tallella, jotka todistavat asiat toisin. On minusta esim. aika törkeää mennä väittämään Seiska lehteen, että olen uhkaillut kertovani leikkaukseni muka menneen pieleen, jos en saa ilmaisia pistoshoitoja. Sallikaa minun oikeasti nauraa. En vain ole suostunut vastaanottamaan maksullisia pistoshoitoja, jotka on luvattu minulle suullisesti veloituksetta ennen yhteistyömme alkua ja varsinkaan vielä kaiken rintaleikkaukseni säädön jälkeen. Annoin The Lookille vaihtoehtoja, että joko Look hoitaa yhteistyön asiallisesti lupaustensa mukaan päätyyn, jotta sitä voi ilomielin markkinoida tai sitten en vain enää vastaanota heiltä enää yhtäkään palvelua ja sopimuksen purettua olen vapaa tulemaan keissini kanssa julki. En todellakaan hyväksy sitä, että itseä kohdellaan ihan miten sattuu ja sitten oletetaan vielä annetavan takaisin markkinointia vastapalvelukseksi.

Päädyin alunperin Lookin asiakkaaksi, kun tutustuin Suviin heinäkuussa. Tuolloin Suvi oli vielä kovin ystävällinen, lupasi yhteistyöltä sitä ja tätä ja leikkauksesta muuta kuin mitä sitten lopulta sain. Olin myöskin ehkä hieman sinisilmäinen sen suhteen, että odotin ja oletin, että The Lookb varmasti hoitaisi asiat kohdallani erittäin hyvin ja pitäisivät huolen, että leikkausjälkenikin olisivat täydelliset. Ottaen huomioon, miten suuren huomion leikkaukseni kuitenkin ylipäätään sai. Säätö alkoi kuitenkin viimeistään matkalla Tallinnaan, jolloin sain vasta laivalla tietää, että leikkaus jouduttaisiin mahdollisesti tekemään kahdessa osassa. Oli kuulemma jokin riski tehdä leikkaus kerralla tai, että joutuisin uudestaan leikkaukseen lähitulevaisuudessa. Jälkeenpäin, juteltuani muille konsulteille, asiaa on ihmetelty, sillä nukutus ja leikkaus eivät ole kuitekaan mitään pieniä asioita ja ne pyritään tekemään aina kerralla, jos mahdollista. Anyway, asia kummastutti ja luonnollisesti hyväksyin leikkauksen kahdessa osassa tekemisen, koska sen painotettiin olevan muuten omalla vastuullani, mikäli olisin ottanut implantit ja komplikaatioita olisi ilmennyt. Mites muutenkaan, en ole tyhmä, jos kerran riskejä ja vastuuta korostetaan. Kaiken lisäksi toinen leikkaus luvattiin veloituksetta, mikäli päättäisin vielä ottaa implantit, niin ei kai siinä sitten.

Päästiin Tallinnan puolelle. Tässä vaiheessa olin jo kirjoittanut parikin kirjoitusta leikkauksestani, antanut haastatteluita lehdille, hypettänyt leikkausta somessani. Tallinnnassa oli vielä live-haastattelu Seiskan kanssa. Unohtamatta sopimukset Lookin kanssa, laittanut rahaa leikkaukseen, verikokeisiin jne. Eipä siinä vaiheessa tullut mieleen enää perääntyä leikkauksesta. Saattajani heivattiin hotellille ilman sen enempää infoa ja minut kiikutettiin klinikalle, jossa jouduin lopulta odottelemaan yksin alkavaa leikkausta. Päästyäni kirurgin puheille kävi ilmi, että hän ei olisi edes suostunut implantointiin, mikä herätti itsessä ajatukset siitä, että tiesikö Suvi asiasta jo ennen matkaamista Tallinaan.

No eipä siinä, mutta sitten kävi ilmi tämä ankkurileikkaus. Kyllä sen tiedän, että arvet hälvenevät ajan kanssa, eikä se ongelma olekaan, vaan se, että moisia arpia ei ylipäätään pitänyt tulla. Se mitä olen Suvin kanssa jutellut ennen yhteistyöhön päätymistä, niin puhetta ankkurileikkauksesta ei ollut eikä siitä, että minulle tulisi niin isot arvet kuin tuli. Ja jälki on mielestäni kyllä rumaa. Matkan varrelta minulta jätettiin asioita sanomatta ja jos olisi tiennyt etukäteen, miten asiat hoituisivat lopulta, en varmasti olisi valinnut The Lookia. Olisi kyllä ollut kiva tietää etukäteen leikkausta koskevat muutokset, varsinkin niin isot muutokset, mitä kohdallani sattui, että olisin voinut paremmin valmistua henkisesti leikkaukseen ja pohtia ihan ajan kanssa, miten olisi järkevä toimia. Nyt minut tavallaan ahdistettiiin nurkkaan asian kanssa ja menemään leikkaukseen. Ulkoinen paine, rahaa kiinni, matkattu jo toiseen maahan, kaikenmaailman sopimukset ja kasvot yrityksellä.

Kokemukseni Tallinnan päässä ei ollut myöskään mitä parhain, varsinkaan sen suhteen, mitä saattajani kanssa tapahtui. Jouduin pulittamaan jopa 200€ Lookille siitä, että saattajani matkusti laivalla Tallinaan ja vietti yhden yön Tallink hotellissa. Hirveetä rahastusta. Saattajani ei edes päässyt klinikalle saakka ja leikkaukseni jälkeen hänet käännytettiin pois klinikalta ruokineen, jotka hän oli tuonut minulle. Siinähän sitten ketutti, kun ei ollut lähes vuorokauteen syönyt mitään, joutunut käymään leikkauksen läpi yksin ilman kaveria rinnalla, ja ainoa mihin piti tyytyä oli vaalea leipä voilla, kinkulla ja juustolla. Tiedonkulku oli surkeaa ja olisi luullut, että saattajaakin olisi infottu paremmin. Ei suinkaa kustanna noin paljoa yhdeltä ihmiseltä meno-paluu ja yö Tallinnassa.

Kuukausi leikkauksesta ja jälkitarkastuksen paikka. Totta kai Suvi oli tyytyväinen leikkaus jälkeen ja itsekin siihen, että rintani eivät enää roikkuneet. Älyttömän iso asia minulle. Kuukauteen leikkauksesta en ollut nähnyt/tarkastellut rintojani, joten en vielä osannut odottaa, että jälki ei ollut ihan sitä mitä tilattiin. Kun huomasin kuitenkin esim. nännieni olevan silminnähden eri tasolla, tiesin, että nyt ei ole hyvä homma. Sain vastaukseksi, että rintojen kestää parantua 6kk, ne asettuvat kyllä vielä paikoilleen. Arpi toisessa rinnassa on sentin toista pidempi plus ero on oikeasti silminnähtävissä, miten ne asettuvat aloilleen ? Toinen nännini on myös epäsymmetrisesti leikattu ja toinen sellaisessa kohtaa, että nänni pilkottaa inhottavasti rintsikoista sekä topeista. Ei ollenkaan kiva. Ja sen mitä olen itse kuullut minuun yhteyttä ottaneilta naisilta on se, että yleensä ottaen jälkitarkastuksessa Suvi on aina tyytyväinen tulokseen eikä näe korjausleikkauksen aihetta ja raukat asiakkaat ovat sitten joutuneet itse pulittamaan korjausleikkauksensa, jotka muutoin olisivat veloituksetta.











 
Itseäni harmittaa varsin se, että vaikken implantointiin päätyisikään, rintani vaativat kuitenkin korjausta. On se harmillista kuitenkin, kun tekee paljon kuvauksia jne, että rinnat ovat päin sanonko mitä. Vaikuttaahan asia itsetuntemukseenkin. Ei todellakaan ole kivaa ja mieleni on ollut hyvin maassa asiasta. Varsinkin, kun Lookin kanssa on oikeasti joutunut käymään hirveetä vääntöä, kuulemaan haukkuja, on peloteltu asianajajilla jne. Mitään reklamaatio ohjeitakaan ei ole annettu. Unohtamatta sitä, että kahden kuukauden jälkeen leikkauksestani rintoihini syntyi haavauma, josta siitäkin on jäänyt oma arpensa, eikä minulle saatu edes järjestettyä aikaa asian tutkimiseksi. Siinähän sitten kun olisi mennyt Suvin tai Tiinan vastaanotolle, varsinkin sen jälkeen, kun Suvi selkeästi ilmaissut, että intressit olla tekemisissä kanssani on 0. Akward, should I say.

Laskusta, jonka olen saanut Lookilta, niin kaipaan nyt oikeusapua, joten jos tiedät asianajajan, joka haluaisi ottaa asiani hoidettavakseen, laita pikimiten viestiä minulle Facebookissa tai sähköpostiini cheyenne.jarvinen@hotmail.com. Ihan ihmetouhua, että laskutetaan sopimusrikkomuksista ja yritetään veloittaa nyt koko leikkauksen hintaa, vaikka en ole edes koko leikkausta saanut. Sopimuksemmekin olen purkanut omalta osaltani vedoten siihen, että The Look ei ole kohtuullisesti lunastanut sitä, mitä olemme sopineet; en ole saanut sitä, mitä olemme sopineet; The Look on selkeästi ilmaissut, ettei kanssani halua tehdä yhteistyöt sekä siihen, että yritys ei voi sitoa minua kohtuuttomasti kannattamattomaan sopimukseen, joka aiheuttaa minulle taloudellista tappiota.

Olemme myös nostamassa jo isolla kasalla naisia ryhmäkannetta The Lookia vastaan ja kaikki me naiset jaamme samantyyppisen historian The Lookin kanssa: pieleen mennyt leikkaus, saamatta jääneet korvaukset ja henkinen kärsimys. Mikäli olet tai tiedät naisen, joka halua hypätä kelkkaan hakemaan oikeutta, laita viestiä. Haemme tällä hetkellä myös asianajajaa ajamaan kannetta eteenpäin, joten viestiä vain asian tiimoilta tähän suuntaan.

Järkyttävää, että näitä tapauksia Lookin kanssa on oikeasti ihan hurja määrä. Yritys tekee bisnestä ihmisten vartaloiden kustannuksella kantamatta sen enempää vastuuta. Muutamakin tapaus on jo liikaa ja omalta osaltani on varmasti selkeää, että irtisanon kasvoni yrityksen toiminnasta enkä voi sitä millään tavalla suositella.

Kiitos ja kumarrus.

xx CC

 

perjantai 9. joulukuuta 2016

Baywatch vibes


Kukkuluuruu !

Tässä lisää satoa Murat Mutlun kanssa otetuista kuvista perjantain kunniaksi ! :) Hiukset ja meikki ovat Jenna Mäkikyrön käsialaa ja bodyasu on tilattu Pretty Pink Princessiltä TÄÄLTÄ.

// Hello ! 

Here's some more photos from our session with Murat Mutlu. Muah by @jennamakikyro and the bodysuit is ordered from Pretty Pink Princess, Uk, HERE.


Ilme kohdillaan. Taisi olla mielessä se pizza, jonka kävin syömässä heti kuvausten jälkeen, haha.

Muistakaapa muuten, että edelleen joulukuun ajan saatte Estetialta botox-hoidot hintaan vain 109€ mainitsemalla minut hoidon yhteydessä ! Estetian löydät mm. Sanomatalosta ja heidän sivuille pääset TÄSTÄ.

Lisäksi kampaamo Gyylillä on edelleen tarjoukseni voimassa vuoden loppuun asti, jossa pitkähiuksiset naiset pääsette värjäämään hiuksenne puolipitkien hinnalla Tiialla mainitsemalla minut, hihi. Oon ihan rakastunut tähän hiusväriin. ♥

// I think I was thinking about that pizza that I ate in this shot, haha.

Anyway, have a nice weekend ♥

xx CC


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joululahjavinkki: hemmottelusetti ♥

http://www.yrdeal.com/campaigns/1611fivanilj/?ref=cheyenne&utm_source=blogg&utm_medium=cpo&utm_campaign=1611vanilj

Kaikki tietävät, että me naiset rakastamme yli kaiken hemmottelua. Mikä onkaan sen ihanampaa kuin päästä päivän päätteeksi lämpimään suihkuun ja käyttämään pieni hetki ajastamme hemmotteluun sekä kaunistumiseen. Minulle on muodostunut jo rutiiniksi kerran viikossa käydä pitkässä kuumassa suihkussa, jonka aikana kuorin myös ihoni kauttaaltaan ja jonka jälkeen levitän vielä tehokosteuttavaa vartalovoidetta. Suosikkeihin ovat nousseet erityisesti tuotteet, jotka tehokkuutensa lisäksi tuoksuvat ihanalta. Sen takia olikin ihan törmätä TÄHÄN Yves Rocherin hemmottelusettiin, joka on varmasti yksi tämän joulun kuumimmista joululahjaideoista !

http://www.yrdeal.com/campaigns/1611fivanilj/?ref=cheyenne&utm_source=blogg&utm_medium=cpo&utm_campaign=1611vanilj

Setti sisältää nimittäin suihkugeelin lisäksi aivan ihanan vartalonkuorinnan sekä vartalavoiteen, jotka jättävät ihon niin ihanan pehmeäksi ! Tuoksu näissä on kaiken lisäksi aivan mielettömän ihana, aito bourbon vanilja, joka on rehellisesti sanottuna ehkä ihanin vaniljan tuoksu, johon olen ikinä törmännyt ! Sellainen oikein hajuhermoja hivelevä tuoksu, jonka tekisi mieli melkein syödä. Löytyyhän tuosta setistä muuten myös 100ml kokoinen eau de toilette, jota tuoksun voi kantaa mukanaan kätevästi.

Mikäli painit joululahjaideoiden kanssa, niin tällä lahjaidealla et voi mennä mönkään ! Voin lämpimästi suositella tätä kelle tahansa naispuoliselle henkilölle ja miksei sitä voisi tilata itselleen ? Eipähän ole muuten paha hinta, sillä setin saa pukin konttiin hintaan vain 19,90€ sisältäen postikulut (norm. 41,20€), ei paha ! Käy tsekkaamassa Yves Rocherin tarjous TÄSTÄ.

http://www.yrdeal.com/campaigns/1611fivanilj/?ref=cheyenne&utm_source=blogg&utm_medium=cpo&utm_campaign=1611vanilj
*postaus sisältää yhteistyölinkkejä

maanantai 5. joulukuuta 2016

Botoxia taistelussa ryppyjä vastaan


Ah, botox, tuo paljon tunteita herättävä sana, joka saa kylmät väreet juoksemaan monella pitkin selkäpiitä sekä tuo mieleen kauhukuvat jämähtäneistä, ilmeettömistä kasvoista. Mitä nyt on lukenut kaiken maailman kommenttiosioita, hirveän monella tuntuu (edelleen?!) olevan sellainen mielikuva, että botoxilla täytettäisiin huulia tai että sen vaikutuksesta kasvot muuttuvat ilmeettömiksi. No täytehoitoihin sitä ei kyllä ainakaan käytetä, sillä botuliini on botulinum-bakteeerin erittämää proteiinia, jolla on lihasta lamaannuttava vaikutus. Esteettisessä käytössä pitoisuudet ovat vaarattomia ja botuliinia käytetäänkin lamaannuttavan vaikutuksensa vuoksi erityisesti taistelussa ryppyjä vastaan.


Tämä ei ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun otin botoxia ja olen siitä aiemminkin täällä blogin puolella kirjoittanut. Botoxin vaikutus kestää nimittäin 4-6kk ja itseäni häiritsevä kulmakarvojen välissä oleva pystysuuntainen sibeliusjuonne oli palannut häiritsemään minua. Noin nelisen pientä kivutonta pistosta ja se oli siinä. Pienen hetken toimenpide, jonka vaikutus alkaa näkyä jo muutaman päivän kuluttua ja sitten saakin taas hetken aikaa olla ihan mielenrauhassa. Kun kerta on mahdollisuus ennaltaehkäistä itseä häiritseviä ryppyjä, niin miksi ei ? :) Ilmeeni eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään enkä ole yhtään sen huonompi ihminen vain koska halusin eroon yhdestä rypystä kasvoillani.

Osaava lääkäri/hoitaja osaa sitä paitsi pistää ainetta juuri oikean määrän oikeaan paikkaan, jolloin saavutetaan toivottu, mutta kuitenkin luonnollinen lopputulos. Käännyin asiassa Estetian puoleen, josta olen kuullut paljon hyvää ja koinkin asiakaspalvelun erinomaiseksi sekä vastaanoton lämpimäksi. Susanna Hanhineva, jonka kanssa olen asioinut on kaiken lisäksi aivan ihana ihminen, josta ammattiosaaminen oikein huokuu. Kiva tehdä yhteistyötä ihmisten kanssa, jotka arvostavat sinua sekä yrityksen kanssa, jonka takana on hyvä seistä. Piipahtamalla Estetian sivuilla TÄSTÄ löydät lisätietoa klinikasta sekä muista sen tarjoamista palveluista.

 Päätimme muuten ilahduttaa teitä lukijoitani ihan supermahtavalla joulutarjouksella ! Mainitsemalla minut, Cheyenne, toimenpiteen yhteydessä saat botuliinihoidon per alue hintaan vain 109€ (norm. 199€) 22.12 mennessä. Tätä tarjousta ei kannata missään nimessä kipata, jos on harkinnut botox-hoitoja ja mielii eroon rypyistä ! Kipin kapin Estetialle lunastamaan tarjous ja miikä parasta, Estetia tarjoaa Sanomatalon toimipisteessään walk-in mahdollisuuden, mikä tarkoittaa sitä, että pientoimenpiteitä saa ilman ajanvarausta joka arkipäivä 12-16 välisenä aikana. Ihan huikeeta ! ♥


Ihanaa joulun odotusta toivottaen CC
  

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Furlicious

www.instagram.com/fabuliciouscc



Purrrrrrr... !

Talvi tulee kovaa vauhtia, joko on tarpeeksi turria päällä ?

// Purrrr... !

Winter is hitting us hard, are you already well dressed and furred up ? 
 
www.instagram.com/fabuliciouscc

Kävin kuvaamassa nämä kuvat pari viikkoa sitten Murat Mutlun kanssa Salossa. Alunperin tarkoituksena oli kuvata ulkona ihanassa lumimaisemassa, mutta valitettavasti Suomen sää teki jälleen tepposensa ja lumi ehtikin sulaa kauttaaltaan ja sääkin oli muuttunut ihanasti vesisateiseksi.

// We took these photos with Murat Mutlu a few weeks ago in Salo, an hour drive from Helsinki. We were supposed to take these photos outside in a beautifull snowy scenery but as we all know in Finland, weather never plays to your favor: All snow had melted and instead of snow, it was raining water. Bye bye photographing outside !

www.instagram.com/fabuliciouscc


Meikin ja hiusten takana on jälleen Jenna Mäkikyrö. Rakastuin erityisesti tähän meikkityyliin, sillä meikki oli aivan uusi silmilläni eikä kyseisiä sävyjä ole aikaisemmin nähty luomillani. Joka meikin jälkeen Jenna saa mut lähestulkoon haukkomaan henkeä ja haluamaan oppia meikkamaan itseni. Tuntuu, että olen ihan käsi, mitä tulee meikkaamiseen, mutta into oppia on suuri !

// Make up and hair are by Jenna Mäkikyrö (instagram HERE). I fell in love especially with this look since the makeup was new to me and we hadn't used these shades before. Jenna does magic with her makeup ! Each time she does her magic on my face it makes me feel like I really should step up on my make up game. :D

www.instagram.com/fabuliciouscc


Toivottavasti piditte kuvista ! Pysykää lämpiminä. ♥

// I hope you liked my photos ! Keep warm ♥

xx CC 

ps. Fur from BikBok

Instagram/Snapchat: @FabuliciousCC
Jenna Mäkikyrö: @ jennamakikyro

www.instagram.com/fabuliciouscc

perjantai 2. joulukuuta 2016

3/3 Syömishäiriön KAHLEISTA

Karu totuushan on se, että syömishäiriöstä ei hetkessä parane. Voi kestää kuukausia, jopa vuosia, että syömishäiriöstä paranee. Lipsahduksia ja huonoja hetkiä saattaa mahtua joukkoon useampikin. Joskus menee todella hyvin, mutta toisinaan vanhat ajatukset saattavat palata mieleen. Kun kerran on ollut syömishäiriö, sillä on aina riski uusiutua.

Jos mietin asiaa omalla kohdallani, voin myöntää, että edelleen ei aina ole helppoa mitä tulee syömiseen. Yleensä ottaen olen toipunut todella hyvin ja suhteeni ruokaan on hyvä. Syön perusterveellisesti, herkuttelen, mutta tosin harvoin. En mieti liikaa syömistä sen puoleen, että tarkkailisin mitä voin syödä ja mitä en ja kalorinlaskentaan en ole koskaan mennyt. Elämätapani ja erityisesti kuntosalilla tavoitteellisesti treenaaminen ovat ehdottamasti auttaneet minua sen kanssa, että olen löytänyt ns. turvallisen suhteen syömiseen, sillä tulosten saamiseksi salilla ja saadakseen sellaisen sporttisen, terveellisen kropan, mitä tavoittelenkin, vaatii syömistä. Eri toten oikein syömistä.

 On oikeasti pitkiä aikoja, kun oloni on terve ja normaali: mielestä unohtuu täysin, että olen joskus kamppaillut syömisen kanssa. Toisinaan pelkään ajatusten palaavan mieleeni, mutta lupasin itselleni, etten halua enää ikinä päästää itseäni sairastamaan syömishäiriötä. Mikäli elämässä kuitenkin tapahtuu jotain vastoinkäymisiä, syöminen saattaa unohtua ja paino putoaa huomaamatta nopeastikin. Näitä on ollut muutamia kuluneen vuoden aikana. Mikäli olen kipeänä tai tulee jaksoja, jolloin en voi liikkua (kuten rintaleikkaukseni jälkeen), en saa itseäni syömään normaalisti, vaan se vaatii sen liikkumisen rinnalleen. Sen vuoksi painoni putosi syyskuun aikana useita kiloja. Asia vaivaa minua, mutta heti kun liikkuminen ja salilla käynti ovat sallittuja, painoni nousee taas nopeasti kuukaudessa normaaliin painoon ja syöminenkin palautuu.

Tällä hetkellä mieleeni ei nouse aiheeseen liittyen muita ajatuksia, mutta toivon, että näillä muutamilla teksteillä olen päässyt hieman avartamaan aihetta. Kommenttiboksiin voi laittaa kommenttia jne. kysymyksiä, mikäli mieleen tuli jotain, mitä multa olisitte toivoneet multa. Toivon tosiaan, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä syömishäiriöistä ja alla löytyvät jälleen linkit lisäinfoon sekä apukanaviin. Voisin tähän loppuun kirjoittaa, että mikäli haluat laittaa minulle henkilökohtaisesti viestiä ja koet sen helpottavan oloasi, niin pistä ihmeessä viestiä. Kuuntelen mielelläni.

Sairastavalle ja toipuvalle

// The truth is that you won't get over an eating disorder in a moment. It might months, even years. There wil be rough times and you might slip. You might be doing all well for a long period of time but then for some reason one day old thoughts might arise. Once you've had an ed. you always have a risk at having one again.

 If I think about myself I can admit that it isn't always easy when it comes to eating. In general I've recovered well and my relationship with food is good. I eath healthy, eat snacks with a good conscious but not that ofte though. I don't think too much about eating and I definitely don't count calories. My way of life and especially working out at the gym have helped me to build a healthy relation to food since in order to get desired result you really have to eat a lot (with permission) and you need to learn to eat rigth.

There are long time of periods when I feel.. normal: I really might even forget that I've ever struggled with my eating. But if there's any adversities I might forget to eat and my weight drops very quickly. If I'm sick or I'm not allowed to work out for some reason I also loose weight since I haven't leared to eat right while not allowed to move. I just can't brig myself to eat as much as when I'm working out. This appears as weight loss but as soon as I get to back to gymming, eating becomes normal.

tiistai 29. marraskuuta 2016

2/3 Bulimia



Bulimia on aihe, josta en ole oikeastaan kirjoittanut täällä blogin puolella. Moni asia, joista tulen myös kirjoittamaan, olen pitänyt visusti itselläni enkä ole kertonut niitä edes lähimmille ystävilleni. Hieman pelottaa kirjoittaa tätä tekstiä, sillä tiedän, että moni juttu, mitä tein, olivat hyvin ymmärtämättömissä ja itseänikin vain mietityttää, että miten ihmeessä saatoin ajaa itseni siihen tilaan. Piilottelin ahmimista ja oksentelua todella pitkälle, sillä asia hävetti ja tiesin, että jos ihmiset tietäisivät se aiheuttaisi ihmetystä, pahennusta, surua jopa vihaisuutta. Ehkä pettymystäkin ja sääliä. Bulimia oli yhtä jatkuvaa tunteiden, tuntemuksien ja ajatusten kanssa taistelemista.

Oksentelu alkoi keväällä 2014 monen asian yhtälönä. Oikeanlaisesta syömisestä ja treenaamisesta ei ollut hajuakaan, mutta halusin kovasti päästä hyvään kuntoon. Aloin kriiseilemään ulkonäköäni ja koin hirveästi ulkonäköpaineita. Edellisen syömishäiriön kummitus kolkutteli takaraivossa, mutta en osannutkaan tällä kertaa enää kieltäytyä ruuasta. Tavallaan halusin herkutella ja syödä mitä vain, mutten halunnut. Typerän idea seurauksena koitin oksentaa herkuttelun jäljiltä ja siitähän se noidankehä sitten lähti pyörimään: "Hei, nythän mä en liho, kun voin aina vaan oksentaa !"

Oksentelu alkoi "harmittomasti" pakottamalla itseni oksentamaan aina, kun tuli syötyä jotain, mitä en halunnut oikeasti syödä. Miesystävälle oli vaikea sanoa ei, kavereille oli vaikea sanoa ei, äidin luona käydessä ei voinut sanoa ei. Aika nopeasti se meni siihen, että jäin koukkuun kaikkeen roskaruokaan ja herkkuihin niin, että kehoni sai minut ajattelemaan niin, että halusin niitä yhä enemmän ja enemmän ja sitä enemmän tietenkin oksentelin. En pystynyt pitämään sisälläni mitään epäterveellistä lihomisen pelon vuoksi. Huomasin, että ahmimisesta tuli todellinen ongelma, kun herkuttelun yhteydessä oli oikeastaan ihan sama mitä söi ja kuinka paljon, sen oksentaisi lopulta joka tapauksessa. Ahmimisesta tuli hallitsematonta.

Ahmiminen toi sairaalloisen hyvän olon niin, että aloin jopa suunnittelemaan ahmimispäiviä: saatoin ostaa kaupasta ison kasan kaikkia lempiherkkujani, jotka ahmin kerralla alas. Pahimpina ahmimiskertoina saatoin ahmia kerralla kaksi pellillistä pannukakkua, syödä kokonaisen sipsipussin, siihen päälle vielä keksejä, suklaata sekä purkillisen jäätelöä. Kaikki tämä mahtui "pieneen" mahaani.

Vielä pahemmin homma lähti käsistä, kun en enää pystynyt kontrolloimaan milloin ahmin. Kun söin normaalisti, syömisen päätteeksi minut saattoi vallata sellainen ihan hirveä tunne, joka kuin käski kroppaani ja mieltäni ahmimaan. Sitä tunnetta vastaan oli todella vaikea taistella. Se valtasi koko kropan ja mielen enkä usko, että pystyn edes sanoin kuvailemaa, miltä se tuntui. En enää erottanut milloin oli minulla oli oikeasti nälkä ja milloin olin kylläinen. Homma saattoi kaatua myös siihen, jos sallin itselleni yhden herkun tai sorruin ottamaan "vain yhden", se ei ikinä jäänyt siihen yhteen. Maailmani kaatui enkä vaan pystynyt vastustamaan ahmimista. Jotenkin se ajatusmaailma meni myös niin, kun oli tullut kammo kaikesta epäterveellisestä ja lihottavasta, niin mieleni ei kestänyt sitä, että söin yhdenkin herkun. Se oli sitten "ihan sama" ja ahmiminen perään.

Oksentelu oli jokapäiväistä ja pahimpina päivinä oksentelin useita kertoja päivässä. Löysin hetket, jolloin ahmiminen oli "turvallista" ja opin oksentamaan suht äänettömästi. Oksentelua oli todella helppo piilottaa eikä monella tutullani ollut aavistustakaan, mitä todellisuudessa kävin läpi. Taistelu oli aika kovaa, itkin lähes päivittäin, itseäni suututti ja hävetti, etten pystynyt pitämään itseäni ns. aisoissa.

Jos vertaan anoreksiaa ja bulimiaa, sanoisin, että bulimia on ehdottomasti se pahempi ja jätti jälkeensä pahemmat psyykkiset jäljet. Oksentelu lähtee käsistä. Ahmiminen pahenee. Vaikka tietäisi tekevänsä väärin ja halu lopettaa on suuri, taistelu itseä vastaan on paljon pahempi: anorektikon on vaikea saada itsensä syömään, bulimikolla syöminen saattaa lähteä käsistä ihan pienen pienestä jutuista ja tyhjentämiseen on kuin "helppo" kääntyä. Uskon, että bulimiaan on myös ehkä paljon vaikeampi puuttua, sillä se ei näy välttämättä päälle päin. Tarkottaen sitä, että bulimikot eivät välttämättä ole laihoja, vaan voivat olla myös ylipainoisia. Bulimikot ovat myös hyviä valehtelemaan tilastaan ja valehtelevatkin mielellään, sillä häpeä oksentelusta on suuri. Jos mietin itseäni, mulla oli onneksi paranemisvaiheissa ystävän tuki, jolle pystyin hehkuttamaan oksentamattomuutta ja kyseli voimia, mutta kynnys siihen, kerronko sortuneeni oksentamaan oli älyttömän suuri ja koin siitä suurta häpeää ja pettymystä. Osasin kuitenkin jossain vaiheessa kääntämään nämä tunteet motivaatioksi niin, etten halunnut enää kokea näitä tuntemuksia ja tuottaa pettymystä.

Bulimia oli myös omalla kohdallani on-off luonteista. Oksentelu alkoi alkukeväällä 2014, mutta loppui hetkeksi loppukeväästä. Oksentelu alkoi taas, kun hain Miss Helsinki 2015 -kilpailuun ja jatkoon päästyäni loppui. Kesällä 2014 oli taas aikoja, kun en oksennellut, mutta syksyä kohti oksentelu taas alkoi. Syksyllä 2014 aloin käymään Helsingissä syömishäiriöklinikalla terapiassa, jolloin sain oksentelun loppumaan minulle pitkäksi ajaksi (n.1-2kk), mutta pieniä repsahdukisa tapahtui loppusyksystä. Ennen joulua oli taas "raitista" aikaa, mutta joulun aika oli aika painajaismaista itselleni, varsinkin kun kilpailumme dieettimme oli tiukentunut entisestään ja joululta oli kiellettyä pitää jouluherkkupäivää. Syntyi kuin kielletyn hedelmän -syndrooma, jota vastaan oli pirun vaikea taistella. Pieniä sortumisia tapahtui ennen missifinaaliamme, mutta viiimeiset viikot sinnittelin. Kun finaalimme jälkeen menin useaksi viikoksi äitini luo, oksentelu lähti täysin käsistä, sillä en vaan kyennyt sanomaan äidilleni ei. Kun palasin 2015 tammikuun lopussa kotiin, päätin, että oksentelu loppuu siihen. Lisää seuraavassa postauksessani.

xx CC

// Bulimia is a subject that I haven't really discussed here in my blog. Many things that I'm also going to write about, I've kept to myself and haven't even told my closest friends. I'm a bit scared to write this post since many things that I did are not understandable and even make me thik how could I get myself to such a bad situation. I kept bingeing and vomiting hidden for a long time because I was ashamed and I knew if people knew they would be concerned, sad, angry even disapointed. Bulimia was a constant battle of feelings and thoughts.

Vomiting began spring 2014 in conclusion of many things. I didn't know how to eat or workout right but I really wanted to get in shape. I started crising over my appearance and had self-esteem problems. The ghost of my previous eating disorder was knocking at the back of my head but this time I couldn't bring myself to say no to food. In a way I wanted to eat anything I wanted but in another I didn't. After a stupid idea I tried vomiting after eating a full load of crap and that's how the vicious circle began: "Hey, now I won't get fat because I can always vomit !"


Vomiting began harmlessly by self-inducing myself to vomit each time I had eaten junk food or anything that I really didn't want to eat. It was hard to say no to friends and it didn't come to question especially with my mom. It quickly went to that point that I got addicted to all junk food and sugar so that my body made me thik that I wanted and needed them and the more I ate, the more I puked. I couldn't keep anything unhealthy inside of me since I got scared of gaining weight. I noticed that bingeing became a serious problem when it didn't matter anymore what I ate and how much, I would vomit it out anyway. Bingeing became uncontrollable.

Bingeing gave a good feeling in a sick way that I started even planning when I would binge: I could go to the store, buy I huge amount of everythig that I liked and I ate them all at once. At my worst I could eat two pancakes size of the owen, ships, cookies, chocolate, ice cream. All this could fit in me.

Everything became even more uncontrollable when I couldn't anymore control when I binged. When I ate normally a terrible feeling would take over me saying to me to eat more. It was really hard to fight this feeling. I can't even discribe how it felt. I couldn't anymore separate when I was really hungry and when was I full. Everything could fall apart if I ate just one cookie: It never stayed in one.

Vomiting became everyday and at my worst I would vomit many many times a day. I found the moments when bingeing was "safe" and I learned to vomit silently. It was very easy to hide the vomiting and I don't think many of my friends had a clue what I was going trough. The fight was hard, I cried daily, I was mad and ashamed.

If I compare anoreksia to bulimia I would definitely say bulimia was worse and it left worse marks on me than anoresia. Vomiting will get out of hands. Bingeing will become uncontrollable. Even though you'd know you're doing wrong and you want to quit doing it to yoursel the battle against your head is worse. An anorectic has hard time to eat, one with bulimia can't control eating nor keep it inside. I think it's also harder to interfere with one having bulimia since you're not necessarily skinny. One with bulimia is also good at lying about one's state. I was lucky to have a friend to whom I could tell when I hadn't puked when I was going towards recovery but the edge to tell when I couldn't control myself was huge. Luckily I learned to turn the feelings of disappointment to my motivation not to feel them anymore.

Bulimia in my case was on-off. Vomiting began about March 2014 but ended by May. It began again just before summer and lasted a month or so. Puking went worse towards the Fall and I finally started therapy in September 2014. I had a month or two clean months but towars the end of the year I lost it again. I took a part in beauty contest and our diet had gone more strict during December and I just couldn't fight the urge to eat all the goods that Christmas brought with it. After our finale I began vomiting again until the end of January 2015. Then I decided I will end this all. More in my next post.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Testissä oudot herkut



Tällä kertaa kuvattiin Janin ja Deryan kanssa Deryan kanavalle video "Testissä oudot herkut", jossa maistellaan Japanilaisia herkkuja. Käykääs kattomassa, mitä mieltä oltiin näistä herkuista vai olivatko ne meidän mielestä herkkuja ylipäätään, haha.

Mun tube-kanava on muuten ihan disaster, enkä ole edes julkaissut videoita ikuisuuteen. On ollut hirveästi kaikkea muuta ja tuntuu, että toi tube on vain tommoinen extrajuttu.. Ei tunnu kotoisalta tehdä videoita :D Mulla on kuitenkin ideoita sen puoleen vuodelle 2017 ja saa nähdä, josko sitten innostuisin kuvaamaan enemmän videoita. :)

xx CC

tiistai 22. marraskuuta 2016

1/3 Syömishäiriön KAHLEISSA // Chained with Eating Disorder

 
Syömishäiriöt ovat aihe, josta voisi kirjoittaa vaikka ja mitä. Niin anoreksian kuin bulimian kanssa painineena voin sanoa, että syömishäiriöasiat ovat semmoisia, joita en toivo enää koskaan omalle kohdalleni enkä toivo myöskään kenenkään muunkaan niistä joutuvan kärsivän. Julkisuuden henkilönä, bloggaajana sekä somessa paljon esillä olevana koen erittäin tärkeäksi, että puhun toisinaan aiheesta avoimesti, sillä toivon omalta osaltani voivani auttaa ennaltaehkäisemään nuorten naisten syömisongelmia, antaa toivoa syömishäiriöstä selviytymiseen sekä tietenkin näyttämään omalla esimerkilläni, että näyttääkseen hyvältä ei todellakaan tarvitse kituuttaa itseään.

Jotta tekstistäni ei tulisi aivan liian pitkä enkä hyppisi liikaa asiasta toiseen, päätin, että julkaisen tulevan viikon ajan aiheesta kolme osaa. Ensimmäisessä tekstissä haluan pureutua enemmän siihen, mitkä asiat johtavat syömishäiriöihin sekä psykologiseen puoleen, toinen osa tulee olemaan hyvin henkilökohtainen, sillä aion kirjoittaa siitä, millaista elämäni bulimian kanssa todellisuudessa oli sekä kolmannessa haluan kirjoittaa syömishäiriöstä selviytymistä sekä siitä, pääsekö siitä ikinä oikeasti yli. Teksteistäni löytyvät myös kanavat, mistä löytää lisätietoa sekä apua, mikäli sairastat syömishäiriötä tai olet sairastavan läheinen.

Millaisia ajatuksia syömishäiriötä sairastavalla sitten on ? Mikä johtaa syömishäiriöön ? Mitä syömishäiriö on ? Ensinnäkin syömishäiriö on psyykkinen sairaus. Syömishäiriö hallitsee aina sairastavaa, vaikka alkuun saattaa tuntua, että ohjat ovat omissa käsissä. Syömisen "hallitseminen" on pakonomaista ja kantaa mukanaan stressiä, ahdistusta, pelkotiloja, jopa masennusta. Omat ajatukset voivat olla hyvinkin häiriintyneet ja syömisen kontrolloimisen keinot pakonomaisia ja hallitsemattomissa. Syömishäiriöhin on liitoksissa vahvasti häiriintyneet rumiinkuvat, mikä ilmenee mm. lihomisen pelkona. Pelkkä lihomisen pelko voi johtaa syömishäiriöön, mutta taustalla on usein muuta (kaoottinen elämäntilanne, tragedia yms.), jonka myötä syömisestä tulee kuin ainoa asia, jota tuntuu pystyvän elämässään hallitsemaan. Tämä saattaa saada olon tuntumaan hetkittäin jopa sairaalla tavalla hyvältä. Ajattelenkin, että parantuakseen syömishäiriöstä on osattava tiedostaa ja hakea, mitkä asiat ovat johtaneet syömishäiriöön ja lähteä korjaamaan sekä ratkaisemaan niitä asioita.

Syömishäiriötä sairastavan omat ajatukset ovat ehkä se pahin vihollinen. Muistan olleeni pitkän aikaa yksin syömishäiriöideni kanssa, sillä pelkäsin, että ihmiset pitäisivät minua hulluna. Pelkäsin, mitä ihmiset ajattelisivat, jos sanoisin ajatukseni ääneen. Pelkäsin jopa omia ajatuksiani, miten saatoin ajatella niin. Nuorena oli myös paljon asioita, joista ei vaan uskaltanut puhua kavereille. En oikein uskaltanut avautua kenellekään, mikä olisi auttanut ja auttoikin myöhemmin. Pelkäsin avautumisen mahdollisia seurauksia: psykologille puhumista, hoitoon joutumista, mahdollista viranomaisten puuttumista kotipuolen asioihin. Tunsin usein, että olisi halunnut käpertyä piiloon maailmalta. Itsetuhoiset ajatukset olivat usein läsnä, mutta en koskaan vienyt ajatuksia sen pidemmälle. Esimerkkinä voisin kertoa, että saatoin syyllistää itseäni syömishäiriöstä: olin ansainnut syömishäiriön, sillä olin varmasti edellisessä elämässäni ollut Hitler tai joku muu vastaava. Ajattelin, että en ole ansainnut onnea. Ajattelin ansaitsevani kaiken pahan, mitä elämässä tapahtui ja syömishäiriö oli elämän keino rankaista minua. Muistan usein toivoneeni kuolemaa. Olin vain 14-vuotias. Myös häpeä ja nöyryytetyksi tulemisen pelko olivat usein läsnä. Naljailu ja kotipuolen asenne esim. psykologin luona käymisellä pahensi häpeän tunnetta. 

Asia, jonka oikeastaan haluan sanoa on, että kukaan ei ole ansainnut syömishäiriötä eikä varsinkaa sitä pahaa oloa, joka tulee sen myötä. Syömishäiriö ei ole häpeän asia. Ei ole myöskään häpeä puhua ammattilaiselle. Olen itse mm. puhunut kouluterveydenhoitajalle, koulupsykologille, nuorisopsykologille ja käynyt syömishäiriöklinikalla terapiassa. On tärkeää, että pystyisi puhumaan edes jollekin avoimesti ja kaikesta, mistä vaan ikinä haluaakaan puhua. Oli se sitten sukulainen, ystävä tai psykologi. Itkeminen ja tunteiden nouseminen pintaan saattavat tuntua maailman pelottavimmalta asialta, mutta lupaan, että olo helpottuu, kun sydäntä pääsee vihdoin purkaamaan. Avoimesti puhuminen on ehkä niitä suurimpia askeleita kohti parempaa oloa.

Mitä tulee lihomisen pelkoon, niin kukaan ei liho perusterveellä ruokavaliolla ja satunnaisella herkuttelulla. Keho ja mieli tarvitsevat ravintoa voidakseen hyvin. Painolla, vyötärön pituudella eikä millään muullakaan luvulla ole yhtään mitään väliä. Vain sillä on merkitystä, mitä näkee peilistä. Painon ja mittojen jatkuva tarkkaileminen luovat vain ahdistusta ja stressiä. On normaalia, että paino heittelee pitkin päivää ja esimerkiksi iltaa myöten kropan paino yksinkertaisesti nousee eikä illalla näytä samalta kuin aamulla herätessä. Suosittelenkin hankkiutumaan eroon vaa'asta ja mittanauhoista. Tällä hetkellä painan itse kohta varmaan enemmän kuin koskaan, mutta olen myös paremmassa kunnossa kuin ikinä. Ja syön suht paljon ! Pahimmillaan kävin vaa'alla kymmeniä kertoja päivässä sekä mittasin aina vyötäröni, reidet jne. Vertailin mittoja myös löytämieni mallien mittoihin, mikä vain rappeutti itsetuntoni entisestään. Jokaisella on oma ainutlaatuinen vartalonsa eikä sitä tulisi verrata muihin. Jokainen tottakai kriiseilee aina silloin tällöin vartaloaan enemmän tai vähemmän, mutta kun se muuttuu jokapäiväiseksi ja pakkomielteiseksi, on syytä huolestua.

Lisätietoa:

Sairastavalle ja toipuvalle

Kuvat on valokuvannut Lars Johnson. Stailauksen, meikin, hiusten ja kuvausidean takana on Jenna Mäkikyrö.

 


There is so many things I could write about eating disorders. I've struggled with anoreksia and bulimia and I definitely can say that I wish never to struggle with one again. I also hope that no one else needs to suffer one either. As a public figure, blogger and social medialist I feel that it is very importat that every now and then I talk about the subject because I wish that I can help to prevent young girls from falling to having an eating disorder. I also want to show with my example that to look good you don't need to stop eating or stare yourself.

 So that my text won't be too long and that I wouldn't talk about too many things I decided to write a three part blogpost on the subject and publish them during this week. In this first one I will write more about what leads to eating disoders and the psychological sides, the second one will be really personal since I will write about what was it like to live with bulimia in reality and the last one will be more about surviving e.d. and about do you really ever get over eating disorders.

What kind of thoughts does one have then when one has an e.d. ? What leads to an e.d. ? What are eating disorders ? To start, eating disorders are (by wikipedia) mental disorders defined by abnormal eating habits that negatively affect on ones physical and/or mental health. E.d. controls always the person who suffers from it even though it might feel like you're in control in the beginning. Controlling eating becomes compulsive and comes a long with stress, anxiety, even depression. Thoughts can be really disturbed and ways to control eating are out of control. E.d. have also to do with disturbed self image that can appear as fear of gaining weight. Just the fear of gaining weight can trigger an e.d. but usually there's something else in the background, a chaotic life situation for example. Controlling eating may become the only thing that seems to be in our control and it might feel even good at times. This is why I think that in order to heal from e.d. you have try to recognize what could have triggered the e.d. in the first place and try fix these things.

 Your own thoughts might become your biggest enemy if you have an e.d. I remember being alone with my e.d:s for a long time because I was afraid people would think I was crazy. I was afraid of what people would think if I'd say my thoughts out loud. I was even afraid of my own thoughts, how could I think that way ? When I was young there was a lot of things that I was afraid to talk with my friends. I didn't dear to open up. I was afraid of possible consequenses if I did: ending up in therapy and officials intefiering with things happening at home. Most of the time I felt like wanting to hide from the world. I had a lot of self destructive thoughts but I never hurt myself. For example I could tell that I blamed myself for having an e.d. : I deserved having an e.d. because for sure I had been Hitler in my previous life. I thought I didn't deserve happiness but all the misery that was going on in life and having an e.d. was only life's way of punishing me. I remember constantly wishing to die. I was only 14. I was also at many times ashamed and afraid of being humiliated. At home I didn't get any support.

The thing that I'd really like to say is that no-one deserves having an eating disorder, especially that bad feeling that comes along. It's not a matter of shame. It also isn't a shame having to talk to a professional. I myself have talked to the school nurse, school psychologist, an youth psychologist and even gone to therapy. It is important that you find somebody to talk with: a relative, a friend or a professional. Crying and letting it out might feel like the scariest thing ever but I promise that you will feel at ease once you get to talk it all out. Speaking openly is one of the biggest steps towards feeling and getting better.

What comes to the fear of gaining weight, no-one will get fat by eating healthy and well and having something delly every now and then. The mind and body needs food to feel well. Weight, the size of your waist or any other number doesn't matter at all. Only thing that matters is what you see in the reflection of a mirror. Checking out your weight and measuring your body all the time only brings stress and anxiety. It's normal that your weight changes during the day time. You will gain weight during the day and your body won't look the same in the evening as it did in the morning. I recommend getting rid of any scale and tape measures. At the moment I weigh almost more than ever but I also look better than ever. And I eat quite a lot ! At my worst I used to go on the scale tens of times a day. I used to also compare my measures on measures that I found on models and it only succeeded in destroying my self confidence. Every one of us have our unique body and we should't compare them to others. Of course every one us crises over our bodies every now and then but when it becomes everyday and obsessive, you should worry.

Photos are by Lars Johnson and behind the style and muah is Jenna Mäkikyrö.

xx CC


keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Photoshoots and Lingerie



Hei vaan,

Eilen mulla oli aivan huiput kuvaukset Lars Johnsonin kanssa enkä malta odottaa julkaistavia kuvia. Larsin sivut voit käydä tsekkaamassa täältä ->  
www.larsjohnson.net Hän on tuttu ammattilaiskuvaaja mm. Miss Suomi -kiertueelta. Viime aikoina on tullut tehtyä muutenkin erityisen paljon kuvauksia ja kuvauksia on tulossa jatkossakin. On kivaa tehdä yhteistyötä erilaisten kuvaajien kanssa ja toimia itse mallina kuvissa. Huomaan koko ajan kehittyväni sekä olen koko ajan sinumpi kameran edessä. Kuvattavana oleminen on myös superkivaa, varsinkin oikeanlaisella tiimillä: hyvä meikkaaja, jonka meikissä on hyvä olla sekä hyvä kuvaaja, jonka kanssa synkkaa ja on mukava tehdä työtä ! Olen myös itse saanut kehuja viime aikaisilta kuvaajiltani, että kanssani on helppo kuvata ja tehdä töitä. Onhan mallikin osa tiimiä, heh, ja näkeehän sen onnistuneissa kuvissa !


// Hello,

Yesterday I had an awesome photoshoot with Lars Johnson and I can't wait to get the photos. Lately I've been doing a lot of photoshoots and will be doing in the future. It is nice to work with different kinds of photographers and work as a model. I can see myself developing and being more comfortable in fromt of the camera every time. Modeling is so much fun ! Especially with the perfect team: a good make-up artist and a good photographer with whom you come along well. I've also got a lot of good feedback from recent photographers that it is easy to shoot with me. The model is an important part of the team as well, haha.

 

Tällä kertaa kuvasimme kaksi settiä, joista ensimmäisen setin kuvat tulevat minulle tärkeän blogipostauksen yhteyteen. Toinen setti kuvattiin näillä ihanilla vaaleanpunaisilla alusvaatteilla, jotka minulla on kuvissa, ja tilasin ne seuraavasta osoitteesta:  www.loungeunderwear.com Olen ihaillut kyseisiä alusvaatteita pitkään ja päätin niitä vihdoin hankkia. Alusvaatteet ovat aivan superihanat: ne ovat miellyttävää kangasta ja istuvat erinomaisesti. Ne ovat myös tyylikkäät ja suloisella tavalla seksikkäät. Suosittelen !

Multa on kyselty muuten todella paljon kaikenlaisia treeniaiheisia blogipostauksia ja lupaan alkaa toteuttaa niitä. :) 

// This time we took two sets of photos and the first set I will publish with an important blog post. The other set was taken with these lovely underwear from 
www.loungeunderwear.com I've been wanting to order them for a long while and now I finlly took steps to order a few sets and I'm in love ! They fit perfectly, they're stylish, feel comfortable and are very sexy in a cute way. I can recommend !

Many of you habe asked me to post more about training and my lifestyle and I promise to take more time to do so.

Seuraavaan kertaan // Until next time

xx CC

 

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Helpotusta arkeen - Mealprep

http://clk.tradedoubler.com/click?p(273261)a(2876108)g(23389556)url(https://www.hyvinvoinnin.fi/)

 Hellou,

Ajattelin jakaa teille vinkkini siihen, kuinka saada hieman helpotusta arkeen, kuinka pitää kiinni säännöllisestä ruokarytmistä sekä ruokavaliosta ylipäätään ! Kiireen keskellä kun useimmiten sorrumme huonoihin ruokavalintoihin tai jätämme jopa täysin syömättä. Nämä huonot tavat johtavat monissa tapauksissa ahmimiseen taikka ylensyöntiin, kun ruokaa sitten vihdoin saamme ja nopeissa, "helpoissa" ratkaisuissa päädymme todennäköisesti siihen ei-terveellisimpään vaihtoehtoon.

// Hello,

I decided to share you my tips on how to make life easier and how to hold on to your diet. In our busy lifestyle it is easy to make bad decisions what comes to food. Sometimes we even skip eating. These bad habits cause most probably overeating once we get food, since we're so hungry ! Also by choosing something fast or "easy", we're most probablt choosing something unhealthy.

http://clk.tradedoubler.com/click?p(273261)a(2876108)g(23389556)url(https://www.hyvinvoinnin.fi/cocovi-kalaharin-suola?gclid=CJz4l-WQpNACFWTbcgod6pgHbQ)

 Kätevä, aikaa säästävä sekä meitä helpottava asia on yksinkertaisesti mealpreppaus eli ruokien valmistus etukäteen. Helppo tapa on edellisenä iltana valmistaa sekä valmistella ruuat, mitä tarvitsemme seuraavalle päivälle. Jos tiedämme, että edessä on parikin päivää, jolloin emme ruokaa ehdi tehdä, mealprepata voi hyvinkin muutamalle päivälle eteenpäin. Tämä säästää aikaa ja vaivaa ja todennäköisesti vältymme sortumasta huonoihin valintoihin, kun tiedämme, että hyvä, itsevalmistamamme terveellinen kotiruoka odottaa meitä. Lisäksi, kun pitää kiinni säännöllisestä ruokarytmistä, eli syö sopivasti ja tarpeeksi usein, herkuttelun ja napostelun tarve vähenevät.

// An easy, time saving way is to simply mealprep. Prepare your food for the next day the evening before and voilà ! Problem solved. You can also mealprep a few days in advance. This saves time and effort and helps us to keep to diet, eating regularly and not doing any bad decisions. When eating enough regulary, we will not feel the urge to snack on something small every now and then.

http://clk.tradedoubler.com/click?p(273261)a(2876108)g(23389556)url(https://www.hyvinvoinnin.fi/)

 Itselläni on tapana laittaa valmiiksi aina seuraavan päivän ruuat. Työpäivinä kannan usein mukanani lounaan sekä päivällisen ja välipalana mukana kulkee riisikakku- sekä kalkkunaleikepaketti, minitomaatteja, kurkkua tai miniporkkanoita. Helppoa ja yksinkertaista !

// I usually mealprep a day in advance. On work days I carry with me my lunch and dinner and some snack. And with snack I mean ricecakes, turkey, mini tomatoes, cucumber or mini carrots. Easy and simple.

http://clk.tradedoubler.com/click?p(273261)a(2876108)g(23389556)url(https://www.hyvinvoinnin.fi/)

 Kuvissa esiteltynä mun pari lemppariateriaa. Ei mitään gourmeeta tai hienostelua. On kanapäiviä ja sitten on (jauhe)lihapäiviä. Ensimmäiseen kuuluu normaalisti kanasuikaleet maustettuna (tässä Kalaharin suola, paprika, valkosipuli, valkopippuri, chili), loraus kermaa (ettei kana olisi aivan kuivaa), parsakaalia, herkkusieniä sekä riisiä. Kalaharin suola on oikeasti parasta suolaa, mitä itselleen voi ostaa ! Se on todella hyvänmakuista (pari vuotta käyttäneenä en aio palata "normaaliin" suolaan), se sisältää myös muita mineraaleja eikä muuten sisällä lisäaineita ! Kalaharin suolaa löytää mm. Hyvinvoinnin tavaratalosta TÄÄLTÄ hintaan 5,80€. Tuolta löytyy muuten myös ihan sikana kaikkea tuotteita luomuelintarvikkeista luonnonkosmetiikkaan, kodin tarvikkeita sekä paljon muuta. Ja mikä parasta, koodilla FABCC10 saatte -10% tilauksistanne 24.11 asti !

// In the pictures you can see two of my favorite dishes to mealprep. I have days when I eat chicken and days when I eat (minced)meat. The first day includes here chicken spiced with Kalahari salt, paprika, garlic, white pepper and chili, a bit of cream, broccoli, champignons and rice. Kalahari salt is probably the best salt that you can get for yourself ! It tastes good, includes other minerals and doesn't include any additives.

http://clk.tradedoubler.com/click?p(273261)a(2876108)g(23389556)url(https://www.hyvinvoinnin.fi/)
 Toinen lemppariateriani on tämä setti: naudan jauheliha (10%), sipuli, valkosipuli ja parsakaali. Ai niin ja riisi tottakai. Niin yksinkertaista, mutta niin hyvää ! Tämän maustan usein vain suolalla sekä joko valko- tai mustapippurilla. Ei se oikein muuta vaadikaan.

// Another favorite dish is very simple but so good. Mince beef meat, onions, garlic, broccoli and of course rice. This I spice normally just with salt and pepper. It doesn't really need more !

http://clk.tradedoubler.com/click?p(273261)a(2876108)g(23389556)url(https://www.hyvinvoinnin.fi/)

 Toivottavasti saitte tästä kivoja vinkkejä sekä motivaatiota aloittaa, ainakin kokeilemaan, preppailu, mikäli ruokavaliossa pysyminen on tuntunut vaikealta ! Itse olisin ihan hukassa ilman preppailua, sillä kiireen keskellä ruokaa ei aina vaan aina ehdi tehdä ja koska kuntoilen paljon, niin musta tulee heti todella ärtyinen, mikäli ruokailuja jäisi välistä. Sen huomaa välittömästi olossa ja jos kaiken päälle vielä sortuisin syömään jotain passelia, niin hyvä fiilis olisi kaukana. Eväsrasioita ja kylmälaukkua on helppo kantaa mukana ja nykyään löytyy myös kaikennäköisiä hifistely rasioita, joissa ruoka pysyy pitkään hyvänä.

Ja muistakaa tosiaan hyödyntää toi mun koodi FABCC10 ! Hyvinvoinnin tavaratalossa on tällä hetkellä mm. Madaran luonnonkosmetiikka -tuotteet tarjouksessa -25% ja tarjous on voimassa vain 14.11 asti eli maanantaihin ! Tuli itse hyödynnettyä tuo mahdollisuus ja tuotteet saapuivatkin jo eilen. ♥

 // I hope you got some good tips and some motivation to start prepping if you've had some difficulties sticking to your diet ! I would be lost without prepping because I don't simply always have time to make food at hand and if I'd be skipping meals I would be very hangry, haha. Also because I'm working out quite a lot, choosing something unhealthy is usually not an option. It's so convenient to carry food boxes around with you !

xx CC

ps. Huonoin valhe itsellesi ikinä on, että ehdit kyllä tekemään ruuat aamulla. Sen takia suosittelen preppailua viimeistään edellisenä iltana. :D

// ps. The biggest lie you will ever tell yourself is that you will have time to make your food in the morning. That is why I recommend prepping the previous evening. :D

http://clk.tradedoubler.com/click?p(273261)a(2876108)g(23389556)url(https://www.hyvinvoinnin.fi/)
*postaus sisältää yhteistyölinkkejä

torstai 10. marraskuuta 2016

Vaaleampaa hiusväriä ja tukka-asiaa // Lighter Haircolor


Heipsan,

Olen jumittanut mustanruskeassa hiusvärissä jo reilu kaksi vuotta. Kun osallistuin syksyllä 2014 Miss Helsinki -kilpailuun tukkani oli aivan kamalassa kunnossa. Olin kotikonstein vaalentanut tukkaani useita kertoja onnistuen vain tuhoamaan sen. Tukka oli kuiva, hamppumainen sekä eloton. Koimme kilpailun alussa makeoverit, jossa meille tehtiin tukkaremonttia meiltä liikoja kyselemättä. Tukkani pätkäistiin long bobby hiustyyliin, joka oli mielestäni aivan liian lyhyt ottaen huomioon luonnonkiharan tukkani, mikä teki se tukastani todellisuudessa vielä lyhyemmän.

// Hello,

I've been stuck in a dark brown/black hair for over two years now. When I took part in the Miss Helsinki 2014 competition in Fall 2014, my hair was in a terrible condition. I had bleached my hair by myself and only succeeded in destroying it. It was dry and dead. We had a makeover during that competition and I was styled with a long bobby. No questions, chop chop, and hair was off. I was devastated. Having natural curls combinaded with short hair made it look even shorter. 



Turvauduin lettipidennyksiin ja annoin tukkani kasvaa. Kuten ylläolevasta kuvasta näette (aikana, jolloin olin vielä söpö, suht luonnollinen ja kulmakarvajani olivat siittiömäiset), tukkani oli oikeasti lyhyt ! Kahdessa vuodessa hiukseni ovat kasvaneet hurjasti pituutta enkä ole pidennyksiäkään käyttänyt enää pitkään aikaan. Lisäksi, jos miettii, että latvojani on karsittu aina silloin tällöin enemmän tai vähemmän pitämään latvat terveenä ja eläväisinä, niin on kasvu ollut kyllä hurjaa ! Mitään kikkakeinoja en ole käyttänyt, mutta Biotin Strong -nimistä biotiinilisää vaaleansinisessa paketissa on tullut kyllä napsittua näiden parin vuoden aikana. Suosittelen !

//  Hair extensions became my best friend and I let my hair grow. As you can see on the picture above (in a time when I was still cute and innocent with no sense of styling my eye brows), my hair was short ! In two years my hair has grown stunningly much and I haven't been using extensions anymore in a while. If you think that I've also been cutting lenght, keeping my ends beautiful and alive, the growth has been really strong. No magic, but I've been eating biotin suplement these past two years to help with my hair and nails.


 Nyt koin, että oli viimein aika tehdä muutos hiuksissani: tumma saa lähteä ja vaalea on enemmän kuin tervetullut ! Käännyin värjäyksessä Gyylin puoleen. Pari viikkoa sitten otatin heiltä lettikampauksen ja samalla tuli nähtyä minua edeltäneen asiakkaan väritulos, joka sai leukani loksahtamaan. Pläräilin myös asiakkaiden kuvia heidän Instagramista, mikä sai minut vakuuttumaan ja pienen keskustelun jälkeen aika värjäykseen olikin varattuna. Olen kyllä erittäin tyytyväinen tämän hetkiseen tulokseen ! Värjäys tehtiin erittäin ammattitaitoisesti ja huolellisesti raidoittaen, vaalentaen sekä sävyttäen. Vältimme vaalennuksessa keltaisuuden ja liukuvärjäys on ihanan sulava sekä lähes huomaamaton. Kiitos Gyyli ja erityisesti Tiia ! ♥

Tulossa motivoivaa treenijuttua, vinkkejä helpompaan arkeen sekä ihonhoitoasiaa, joten pysykäähän kuulolla !

// Now I felt like it was finally a good time to try something different. Some bleaching and stripes and voilà ! I think my hair is amazing and I couldn't be happier with the result from my bleaching this first time. No yellowness and the ombre is sleek and beautiful. Very professionally done. Thank you Gyyli and especially Tiia

xx CC

ps. Sain hoidettua teille seuraajilleni sellaisen diilin, että te arvon naiset, joilla on pitkät hiukset, pääsette värjäämään hiuksenne Tiialle Gyyliin puolipitkien hiusten hinnalla mainitsemalla tämän tarjouksen/minut ajanvarauksen/palvelun yhteydessä vuoden loppuun mennessä ! ♥ Varaa aika soittamalla numeroon 0401272721 ja Gyylin löydät osoitteesta Kalevankatu 26, Hki. 

Liity blogini lukijaksi TÄSTÄ Facebook Cheyenne Järvinen Instagram FabuliciousCC Snapchat FabuliciousCC




sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ei kritisoitavaa


 Oon huomannut, että koska mussa on paljon kritisoitavaa, musta saa aikaiseksi paljon mielipiteitä ja ihmiset ajattelevat minusta ties mitä, niin joidenkin mielestä mulla ei ole sen vuoksi oikeutta taikka varaa kritisoida mitään, jos siltä tuntuu. Ymmärrän hyvin tämän logiikan. Parhaimpia heittoja ovat nämä "Kato ittees, sulla ei oo varaa kritisoida." Sama, kun joku, ihan kuka tahansa sanoisi mielipiteensä ja kritisoisi jotain ja vastalauseeksi sanotaan "Sulla ei oo varaa kritisoida, koska maaliskuun viidentenä päivänä vuonna 2008 aiheutit kritiikkiä tekemällä näin ja näin."


Herätinpä sitten mitä tahansa tunteita ihmisissä tai miten paljon kritisoitavaa, niin kyllä voin silti itseki kritisoida ja kertoa mielipiteeni ja tarpeeksi kun tulipesää tökkii, niin liekki leimahtaa ja kirjoitan, jos tuntuu ikävältä. Se hieno juttu tässä maassa onkin, että jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mä voin ja sanonkin asioita ääneen ja suoraan, vaikka tiedän, että se saattaa olla riskaabelia, virrasta poikkeavaa eivätkä kaikki siitä välttämättä tykkää. Edellinen kirjoitukseni ei ollut sieltä positiivisimmasta päästä eikä anna musta sitä parasta kuvaa, mutta niinkuin aikaisemmin kirjoitin, kun tarpeeksi tökkii, niin sitten leimahtaa. Joka leikkiin lähtee se leikin kestäköön. 


Olen minä, teen välillä hölmöjä juttuja, provosoidun ja provosoin, teen välillä ihan juuri niinkuin huvittaa. Otsassani ei lue #fiksu, mutta en sieltä tyhmimmästäkään päästä ole. Paljon pahemminkin voisi mennä, enkä varmasti ole se pahin tapaus. Satun vaan olemaan tapetilla.


Nämä kuvat on ottanut Veli-Veikko Elomaa ja häntä voi seurata Instagramissa @veliveikko.elomaa. Näitä oli ihan huippukiva kuvata ja pidän tosi paljon näistä kuvista. Halusinkin tyyliin hieman erilaista, jotain ei ihan jokapäiväistä. Sininen karkkihuulipuna on Macilta ja bodyasu tilattu Kim Kardashianin storesta. Söpö tikkari löytyi Karkkitorilta.

Eiköhän jätetä jatkossa väliin muiden tulojen ihmettely. Näihin tunnelmiin mukavaa sunnuntai iltaa kaikille ja hyvää alkavaa viikkoa !

xx CC

Liity blogini lukijaksi TÄSTÄ Facebook Cheyenne Järvinen Instagram FabuliciousCC Snapchat FabuliciousCC


torstai 3. marraskuuta 2016

Killeri Jalkatreeni / Killer Legday Workout Part 1



Heipsan,

Tässä lupaamani jalkapäivän killeri treeni ! Treenaan jalat kaksi kertaa viikossa, etu- ja takareisipainotteisesti erilaisine eristävine pakaraliikkeineen. Jalkapäivä ei vaadi viittä kuutta liikettä enempää, sillä puhti saattaa loppua jo parin ensimmäisen liikkeen jälkeen, sillä jalat tulee treenata kovaa ! Videolla näet, kuinka olen tehnyt liikkeet sekä alla lisäksi screenshotit videolta liikevinkkeineen. Isoissa raskaissa liikkeissä teen tällä hetkellä n. 3x10-12 toistoja ja eristävissä liikkeissä 3x15-20 toistoja. Tykkään vaihdella liikkeitä pitäen treenissä aina pari perusliikettä ja fiiliksen mukaan vaihtelen loppuliikkeitä.

// Hello,

Here is my legday workout that I promised to blog about ! I workout my legs two times a week, the other one more hitting on my thighs and the other hitting my hamstrings. Legday doesn't require more than five to six movements since you're supposed to train your legs hard with heavy weights and you just won't have energy to do more. On the video you can see how I worked my legs out and below you can see captures of the video with some additional tips and info on what I was doing. I usually do about 3x10-12 reps but when I'm concentrating on my glutes I use also 3x15-20 reps. I like to have a few basic movements in my legday workout and rest of the movements are more what I feel like doing on that day. 


Kyykky 3x10-12

 Pidä jalat n. hartialeveydellä, jalkaterät osoittaen hieman ulospäin. Kun kyykkäät, pidä huoli, että polvet eivät käänny sisäänpäin, vaan liikkuvat jalkaterän suunnan mukaisesti. Keskivartalo tiukkana ja drop it like a squat. Pyri ponnistamaan takaisin ylös kantapäillä ja tee ylhäällä pieni puristus pakaroille. Treenivyö on auttanut mua itse asiassa aika paljonkin tukemaan pitämään keskivartaloni tiukkana sekä kohdistamaan voimat jalkoihin. Treenivyön löydät esim. Fitnesstukun verkkokaupasta TÄÄLTÄ. Omani kävin nappaamassa Bodyactionin liikkeestä Ruoholahdesta.

// Squats 3x10-12

Keep your legs shoulder width with your feet pointing a bit outwards. When you squat keep sure that your knees don't turn inwards. Keep your midsection thight and drop it like a squat ! Push back up with your heels and make a squeeze with your glutes as you get up. The belt has helped me a quite bit on keeping me assured and my abs thight as I squat. It also helps concentrating more power on my legs.



Leveä jalkaprässi 3x10-12

Prässiin reippaasti painoa ! Itselläni oli 110kg (+kelkka 48kg). Jalat leveässä asennossa, jalkaterät hieman osoittaen ulospäin. Ponnistus kantapäillä ja polvet kohti kainaloita alas tullessa.

// Wide stance leg press 3x10-12

Lift heavy ! I had about 110kg plus the reck 48kg. Keep your legs wide, feet pointing outwards and push wit your heels. 



Jalkaprässi sivuttain 3x10-12 per jalka

Hyvä liike sivureidelle sekä sivupakaralle, tästä liikkeestä tykkään ! Asentoa pitää hieman alussa hakea. Ota aluksi pieni paino ja hae liikerata niin, että saat tuntuman ja liikkeen tapahtumaan juurikin sivu reidellä ja pakaralla. Itse pidän jalan kelkan yläosassa, jalkaterä jälleen ulospäin osoittaen.

// Leg press side ways 3x10-12 each leg

This is a good movement for your outer thigh and glute. Love it ! You need to find the right position by trying yourself. I keep my leg high, feet pointing outwards. It needs to burn and concentrate on what muscle you're working out.


Kapea kyykky alataljassa 3x10-12

Tällä liikkeellä vaihtelua treeniin ! Kohdistuu hyvin pakaraan sekä etureisiin.

// Narrow squat on cable 3x10-12

This is a good movement for your glutes and front thighs. 


Takapotkut 3x15-20

Erinomainen liike pakaralle ! Potkaise jalalla ihan hieman viistoon taakse, niin saat pakarat aktivoitua. Teen tämän liikkeen yleensä treenin loppuun viemään loputkin mehut pakarasta.
Siinäpä jalkatreeni tältä osin, olkaapa hyvä ! Mikäli on jtn kysyttävää yms, laittakaa ihmeessä kommenttia tulemaan. :)

// Kickbacks 3x15-20 

This is an excellent workout for our glutes ! Kick back with the cable pointing just a bit to the side to activate your glutes. I do this at the end of my legday.

If you have anything to ask comment below. :)  

xx CC

Liity blogini lukijaksi TÄSTÄ Facebook Cheyenne Järvinen Instagram FabuliciousCC Snapchat FabuliciousCC