torstai 23. maaliskuuta 2017

Pikavippii ja Vuittonii



Heipsan,

Vihdoin mulla on hyvä flow kirjoittaa tästä aiheesta. Seiskassa on viime aikoina uutisoitu mun pikavippikierteestä enkä yhtään ihmettele, miksi ihmiset pitävät mua ihan vatipäänä, ihan vaan otsikoinninkin perusteella. Otsikko "Elän pikavipeillä! Kyllä varakas mies kelpaisi!" kuumensi tunteita ja ihmiset saivat nuo kaksi lausetta jotenkin assosisoitua niin, että haluan varakkaan miehen maksamaan laskujani, kun asia ei ole lainkaan niin. En todellakaan etsi elättäjää taikka miestä sen perusteella, mitä sieltä lompakosta löytyy, vaan ihan muilla perustein.

Onneksi mulla on kuitenkin mun blogi sekä nykyään youtube-kanavakin, joilla pääsen avaamaan näitä asioita paremmin ja asiallisemmin. Tässä tulee mun sanoin mahdollisimman avoin ja rehellinen kuvaus tilanteestani. En aio mitenkään uhriutua, älköön peljätkö sitä. Kyllä mä tiedän, että olen ollut myös tyhmä ja hoitanut asioita huonosti. :)

Jos lähdetään siitä, että en elä pikavipeillä. Juu, alunperin olen kyllä pikavippiä ottanut laskujen maksamiseen ja peruselämisen juttuihin, kun on ollut oikeasti tiukkaa ja sen myötä joutunut helvetinmoiseen pikavippikierteeseen. Tällä hetkellä teen töitä viikossa 40-50 tuntia ja työn alla on koko ajan, miten voisin olla parempi ja tehdä enemmän. Lisäksi käyn salilla ja näen ystäviä. Kouluunkin hain syksyksi. Tilanne on under control: tällä hetkellä ei ole yhtäkään avointa laskua, ei ole ulosottoja eikä luottotiedotkaan ole luojan kiitos menneet. Huonomminkin voisi mennä.

En seiso pikavippien puolella. Jos saisin ja voisin päättää, pikavipit kiellettäisiin kokonaan. Samoin kaiken maailman osamaksumahdollisuudet. Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa on isot paineet ostaa koko ajan lisää ja lisää ja pitää olla sitä ja pitää olla tätä. Sitä se kulutusyhteiskunta on, money talks. Surullista, sillä se luo juuri sitä, mihin itsekin olen syyllistynyt, että materian kautta saa tietynlaista hyväksyntää. Jos jotain olen nyt todella oppinut kantapään kautta on se, että asioiden eteen, joita haluaa, on vain todella tehtävä työtä sen eteen. Jos ei ole varaa hankkia jotain omin rahoin, älä hanki. Monen korvaan tämä on itsestäänselvyys, mutta toisille se ei vain oikeasti ole, ennenkuin se sisäistetään jonkin mutkan kautta. 

Kaiken tämän takia ajattelinkin, että koko tämä tilanteeni on taas vain yksi elämän koettelemuksista sekä opetus, jonka myötä musta tulee parempi ihminen. Kunhan saan asiani kontilleen. Tykkään nähdä itseni siinä mielessä myös esimerkillisenä, jos en teoillani, niin ainakin siten, että älä tee niinkuin minä.

Jotenkin musta tuntuu, että raha-asioista on jotenkin myös häpeällistä puhua, varsinkaan, jos ei mene hyvin. Olen itsekin ollut valtavassa häpeässä, yrittänyt piilotella asioitani, pyyhkiä mielestäni ongelmat. Esittänyt, että kaikki on hyvin, vaikka niin ei ole ollut. Ei ole varsinaisesti ensimmäinen asia, jonka haluaa tulevan julki, että on peeaa. Onneksi olen itse vihdoin ottanut askeleen eteenpäin ja tuonut asiani julki, sillä olen nyt vapaa asian sisälläpitämisen taakasta. On jotenkin hyvin vapautunut olo siitä, että asiasta pystyy nyt puhumaan ja ehkä herättämään keskustelua.

Jos mennään vielä siihen, miten alun perin päädyin ottamaan pikavippiä. Viime maaliskuussa pistin lopun eräälle yritykselle, jonka kiskonnan sekä narsistisen "omistajan" uhriksi olin joutunut. Takana yli puoli vuotta palkatonta, aukko työkokemuksissa, henkisesti riekaleiksi vedetty. Otin noin kuukauden ajan itselleni saadakseni itseni jaloille ja kasaan kaikesta (unohtamatta median ryöpytystä, joihin, kyllä, minä itse olin lähtenyt) ja asustelin tuolloin exäni luona. Aloitin työt huhti- toukokuussa eräässä firmassa myynnin parissa ja ajattelin, että nyt saan alettua todella rakentaa elämää kunnolla. Homma kaatui oikeastaan siihen, että sain jossain kohtaa tietää exäni näkevän hänen exää selkäni takana minun ollessa esim. töissä ja jotenkin niin ollessani niin sekaisin siitä suhteesta, en kyennyt tekemään enää töitä. Jättäydyn töistä. 

Kesäkuun alussa aloin olla jälleen henkisesti ihan riekaleina. Itsetunto ja -varmuus olivat menneet, itkin lähes joka päivä enkä nähnyt enää kavereitani juuri lainkaan. Kaikki tämä siitä, että olin hypännyt narsistisesta ihmisestä toiseen. Heinäkuussa sain suhteen lopulta päätökseen ja muutin äidilleni. Jälleen paskana kaikesta kokemuksesta ja otin aikaa äidilläni toipua ja pistää itseäni kasaan. Kyllä sen näkivät ulkopuoliset, että Cheyenne is back in the game. Asuminen äidillä ja muutamat erinäiset palkkiot mahdollistivat sen, että pystyin oikeasti vain olemaan ja kasaamaan itseäni. Näin ystäviäni, tutustuin uusiin ihmisiin, sain someni takaisin haltuun. Yhteistyö The Lookin kanssa oli alkamassa ja tarkoituksena oli palata päivätyöhön toivuttuani leikkauksesta.

Vaan ei se ollutkaan niin helppoa. Elo-syyskuun ajan näpyttelin kuumeisesti työhakemuksia ja hain pääsääntöisesti kaupan alan työpaikoille. Kerta toisensa jälkeen sain viestin "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut Sinuun" eikä haastatteluista poikinut jatkoa. Julkisuuteni vaikutti varmasti työnhakuun. Kyllähän sen itsekin täysin ymmärrän, miksi minua ei palkattaisi pikaisen googlettamisen seurauksena. Harmillista. Kun perinteinen työnhaku ei työttänyt tulosta, kävin kokeilemassa puhelinmyyntiä parissakin firmassa ja voi luoja, voiko tuotakin sanoa työksi! Nollapalkalla provisiopohjalla myymässä jotain D-vitamiineja ja arpoja. En tiiä mitään yhtä stressaavaa ja hiuksia päästä pudottavaa työtä kuin puhelinmyynti!

Eikun jatkamaan työhakemusten tekemistä. Loka-/marraskuu oli myös aikaa, kun kävin painia The Lookin kanssa rintaleikkauksestani, joka ei ollut mennyt putkeen, sekä sopimusriitaa. Samaan aikaan olin työtön, pennitön, laskut kasaantuivat, työnhaku ei tuottanut tulosta ja kaiken lisäksi kävin jotain aivan älytöntä riitaa kauneusklinikan kanssa. Tuntui, ettei mikään mennyt putkeen. Ihmiset, jotka ovat kokeneet saman, osaavat ehkä samaistua siihen epätoivon ja masennuksen tunteeseen, kun haluaisi vaan nukkua ongelmat pois. Monet päivät olen vain ollut ja maannut ja katsellut seiniä, että mitäs helvettiä mä teen. En kehdannut nähdä ihmisiä, koska noh, mulla vaan ei ollut rahaa edes liikkua julkisilla. Kun ei ole mitään on vaikea saada itsensä tekemään asioita ja aikaansaavaksi. Sitä joutuu sellaiseen henkiseen oravanpyörään, josta on vaikea saada itsensä ulos ja jotenkin ajatteli, että kyllä asiat järjestyy ennen pitkää.

Marraskuussa sitten nostin ensimmäiset pikavippini, koska jotain helpotusta oli vaan pakkoa saada tilanteeseeni. Ehkä siitä hieman myös sekosi, että pystyy vihdoin ostamaan jotain ja vippiä tuli nostettua välillä rehellisesti turhuuksiin. Osamaksulla salitarvikkeita, hieman vaatetta ja meikkiä. Jotenkin se, että sai, vaikkei ole varaa, sai sellaisen hulluuden partaalle "ostamaan" lisää ja lisää ja antoi jotain ihan hullua nautinnon tunnetta siitä. Tiedän, ihmisiä, jotka ovat jakaneet saman kokemuksen kanssani ja vielä pahemmin. Onko lukijoissani ketään, joka osaa samaistua tähän shoppailuhulluuteen?

Anyway, loppuvuosi lähestyi ja Temppareiden kuvaukset alkoivat joulukuun alussa. Jotenkin menetin siinä toivoni, että en kuitenkaan saa töitä ennen joulua. Yritetään alkuvuodesta uudestaan. Kuukausi paratiisissa poissa kaikesta paskasta ja arjen ongelmista. Kyllä kelpasi.

Nykyisen päivätyöpaikkani onnistuin vihdoin saamaan kuitenkin tammikuun lopussa ja elämä on alkanut hymyilemään. Juu toki, mulla tulee kestämään ikuisuus, että saan velkoja korkoineen karsittua ja asia stressaa vietävästi. Haluaisin olla velaton ja asua omassa kämpässä, mutta se ei vaan vielä onnistu tällä hetkellä, kun maksan lähes tonnin edestä kuussa pelkkiä laskuja. Olen kuitenkin täysin motivoinut laittamaan asiat kuntoon ja kohdilleen ja eiköhän kaiken tämän myötä tule opittua iso elämän opetus.

Toivoisin, että jokainen, varsinkin nuoret, ottaisivat tästä esimerkkiä, että ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ OTA PIKAVIPPIÄ. Osta vain, mihin Sinulla on varaa laittaa rahaa. Mikäli olet vaikeassa tilanteessa yritä selvittää asiasi esim. velkaneuvonnan avustuksella tms. Itse olen niin tyhmä, että olen jättänyt ilmoittamatta perijöille, että on esim. tällainen tilanne ja kasannut itselleni hukkaan meneviä euroja maksumuikkareiden sun muiden myötä. Luottotiedot ovat varmasti sellainen asia, josta jokainen haluaa pitää kiinni.

xx CC

ps. Mikäli sinulla on kokemusta tästä aihepiiristä, kuulisin mielelläni ajatuksia yms. alla kommenteissa (joihin voi kommentoida myös täysin anonyymisti).

maanantai 13. maaliskuuta 2017

"Tää nyt oli vaan mun mielipide"

Olen pyöritellyt mielessäni aihetta mielipiteistä jo tovin aikaa, mutta en ole oikein osannut pukea ajatuksiani sanoiksi. Aihe kutkuttelee minua, sillä olen alkanut pohtia omaa bloggaamistani ja koen, että minun on työnnyttävä ja haluankin työntyä mukavuusalueeltani kehittyäkseni ja saadakseni enemmän irti tästä bloggailusta itselleni. Olisihan se hienoa pystyä ilmaisemaan rohkeasti mielipiteitään ja se tietyllä tapaa kutkutteleekin vatsanpohjassa.

Olen huomannut itsessäni viime aikoina paljon kasvua ja olen välillä itsekin hämmentynyt siitä, miten vahvaksi ihmiseksi olen kasvanut. Mielipiteen ilmaiseminen tältä tytöltä ei olisi tullut kuuloonkaan nuorempana taikka vielä muutamia vuosia sitten. Itsevarmuus ja itseluottamus ovat puuttuneet täysin. Olen ollut hyvin vietävissä mielipiteiden suhteen enkä ole uskaltanut seistä mielipiteideni takana saati tuoda niitä juurikaan edes esille. Väitteleminen ei olisi tullut kuuloonkaan. 

Nykyään on jopa ihan kivaa ilmaista mielipiteitään, herättää ajatuksia sekä keskustelua. On kiva aina silloin tällöin väitelläkin, sillä se pakottaa miettimään omaa kantaa, perustelemaan niitä kantojaan ja näin ollen auttaa kehittymään ja tarpeen vaatiessa hankkimaan lisää tietoa. Kuitenkin mietityttää, miksi omien mielipiteiden ilmaiseminen on välillä niin vaikeaa.

Ensimmäinen syy, joka minulla tulee mieleen on yksinkertaisesti se, että pelätään muiden reaktiota. On selkeää, että on tulenarkoja asioita, joihin kantaa ottamalla on altis tulla kivitetyksi, ainakin täällä internetin ihmeellisessä maailmassa. Vähempikin saattaa tuoda negatiivisen palautteen tulvan, mikäli onnistut suututtamaan "oikeat" ihmiset. Moni ei varmasti kestäisi sitä tai osaisi kääntää sitä voitoksi. Ihmisten huuteleminen ja kivittäminen on oikeastaan aika pelottavaa, sillä jos sanot jotain väärin tai sinut ymmärretään väärin, saatat saada ikävän leiman otsaasi eivätkä ihmiset hevillä unohda näitä negatiivisia asioita.

Välillä oikeastaan tuntuu, että ihmiset ovat unohtaneet, mitä mielipide tarkoittaa. Haukkuminen verhotaan mielipiteeksi. Argumentointi on ala-aste tasoa, eivätkä ihmiset osaa perustella kantojaan. Minusta yksi hauska esimerkki on, kun eräs Neiti X, päätti kommentoida erääseen Iltalehden artikkeliin Facebookissa, että "Kyllä kertoo näiden neitokaisten äö:stä kommentit." Äärimmäisen harvoin kommentoin mihinkään, mutta tällä kertaa päätin laittaa X:lle takaisin hieman naureskellen, että kommentithan sen äo:n kertoo. Sieltähän sitä pientä paskamyrskyä alkoi pukkaamaan, kun kommentoin vielä, että voidaanhan me ihan oikeaan äo-testiin mennä. Neiti X vastasi "Minulla ei ole tarvetta todistella älykkyyttäni, tämä oli vain mielipiteeni". Tällä "mielipiteellä" ei silti ole mitään tekemistä sen äo:n kanssa tai kerro siitä mitään. Silti raukat siinä naureskelivat. Surullista.  

Välillä menee kyllä pata jumiin ihmisten "mielipiteiden" kanssa. Olisi hienoa, jos aikuiset ihmiset kykenisivät käymään aikuisten lailla keskustelua eivätkä vaan räkisi sanoja suusta ulos. Myös se, että olisi tietoa, mistä puhuu sekä pystyisi vielä tarpeen vaatiessa perustelemaan näkemyksensä. Negatiivisenkin mielipiteen tai erimielisyyden voi ilmaista haukkumatta toista ja ns. nätisti.

Anyway, se mitä yritän tässä varmaankin sanoa on se, että jatkossa haluan ja yritän ehkä tuoda mielipiteitäni enemmän esille sekä kritisoin hieman näitä huutelijoita. Voi huudella niin paljon kuin sielu sietää, mutta enemmän se huutelijasta kuitenkin kertoo eikä minnuu pysäytä. Youtube-kanavallanikin kiinnostaisi tehdä enempi storytime-tyyppisiä videoita ja ideoita mulla onkin iso kasa.

Eipä muuta kuin ihanaa viikkoa kaikille! 

xx CC




lauantai 4. maaliskuuta 2017

Meikki Kanssani



Tässä jälleen multa usein pyydetty meikkivideo!

Alta löydät meikit, joita videolla tuli käytettyä. ♥

// Here it is once again, a makeup video by me ! It is in Finnish tho..

Below you will find what I used in my video. 

http://eleven.fi/kauneus/?tt=21257_12_255555_&r=https%3A%2F%2Feleven.fi%2F

Kulmakarvat / Eyebrows

Anastasia Beverly Hills Dip Pomade - Chocolate (Kicks)
Mac Concealer (Mac)
Lumene Brow Gel - Translucent (Sokos)

http://eleven.fi/kauneus/?tt=21257_12_255555_&r=https%3A%2F%2Feleven.fi%2F

Meikkipohja / Makeup base

Mac Foundation (Mac)
Coverdem Finishing Powder - baking
Slay All Day - setting spray (MadLadySE TÄÄLTÄ)

http://eleven.fi/kauneus/?tt=21257_12_255555_&r=https%3A%2F%2Feleven.fi%2F

Silmät / Eyes

Eyeliner - Maybelline Matte Ink
Eye Pencil - Lumene
Ripsiliima Duo (Punanaamio)

http://eleven.fi/kauneus/?tt=21257_12_255555_&r=https%3A%2F%2Feleven.fi%2F

Silmät / Eyes

Smashbox Full Exposure (Kicks)
Nyx Eyeshadow base (eleven.fi TÄÄLTÄ)

http://eleven.fi/kauneus/?tt=21257_12_255555_&r=https%3A%2F%2Feleven.fi%2Fnyx-professional-makeup-beauty-school-dropout-graduate-45269.html

Contour Highlight Blush

NYX Beauty School Dropout (eleven.fi TÄÄLTÄ)
HOX! MUST HAVE, ollut mulla itsellä käytössä joulukuusta ja olen ihan supertyytyväinen tähän ostokseen!

http://www.madlady.se/brunt-lappstift-underground.html?___store=default&nosto=nosto-page-category1
*Postaus sisältää yhteistyölinkkejä


Huulet / Lips

Gerard Cosmetics - Underground (MadLadySE TÄÄLTÄ)

Sellasta meikkiä tältä erää, toivottavasti pidätte ja piditte videosta. :)

xx CC

Instagram FabuliciousCC Snapchat FabuliciousCC Youtube Cheyenne Järvinen
Bloglovin
Blogit.fi
Liity blogini lukijaksi TÄSTÄ

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kuvaukset Anna Julian kanssa




Hellou,

Pari viikkoa taaksepäin mulla oli kuvaukset sellaisen kuvaajan kanssa kuin Anna Julian kanssa (Instagramissa @capturedbyannajulia). Anna Julia oli ensimmäinen naiskuvaaja, jonka kanssa olen työskennellyt, kaikki aikaisemmat otokset minusta on aina ottanut mieskuvaaja. Sovimme kuvauksista Anna Julian kanssa Instagramissa, sillä pidin hänen kuvistaan ja omat kuvausproggikset ovat aina kotiin päin niin harjoittelumielessä kuin kivojen kuvienkin toivossa.

// Hello,

A few weeks back I had a photoshoot with Anna Julia, instagram @capturedbyannajulia. Anna Julia was the first woman photographer with whom I've worked with, previous shots of me have been taken by a man. We settled the photshoots on Instagram since I liked her pictures and I think it's always good to practise modeling and getting new pictures.  


Meillä ei ollut varsinaista kuvausideaa, muuta kuin itselläni ylimmän kuvan setti, mutta pidän näistä kuvista joka tapauksessa, mitä saimme aikaiseksi. Nuo sukkahousut ovat muuten Cybershopista ja farkut jotkut vanhat, itserevityt yksilöt. Yleensä on helpompi siis kuvata, mikäli kuvista on selkeä visio. Kuvaukset sujuivat näppärästi, olisin kaivannut ehkä hieman parempaa synkkausta välillemme ja hieman ns. ohjausta mikä näyttää hyvältä kamerassa, enkä koe, että ihan täysillä heittäydyin näihin kuvauksiin.

// We didn't really have a clear idea of the photshoots,, except the first photo, but I do like these photos anyway. The stockings are from Cybershop and jeans are selfripped. It is usually easier to photshoot when you have a clear vision what you want to capture. The photshoots went good, we could had maybe clicked better and I kinda wished for some more guidance on what looks good on the camera. I didn't really throw myself into these photoshoots..




Anna Julia on kuitenkin vielä kehittyvä ja omaa tyyliään hakeva kuvaaja eikä kuvauksia ole takana kovin pitkältä ajalta. Harjoittelu tekee kuitenkin mestarin ja uskon, että tästä naisesta vielä kuullaan

Mitä mieltä olette kuvista? :) 

Huomenna mulla on tulossa muuten meikkivideota youtube-kanavalleni ja meikkispeksit tänne blogiin, joten kannattaa pitää blogiani ja tubeani silmällä! Teitä tilaajia on jo muuten yli 1200, wow! Kiitos! ♥ Jos, et ole vielä ottanut kanavaani haltuun, tee se TÄSTÄ.

// Anna Julia is still tho a developing photographer who still is getting into her style. She hasn't been photographing long. Practise makes perfect they say and I believe that we will still hear about this woman. :)

xx CC

Instagram FabuliciousCC Snapchat FabuliciousCC Youtube Cheyenne Järvinen
Bloglovin
Blogit.fi
Liity blogini lukijaksi TÄSTÄ




keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Denim Bootsit


Hellou!

Mä olen painanut menemään vaan duunissa ja aika on jäänyt hieman kortille viime aikoina. Enemmän kuin mieluusti päivittelisin hieman viime päivien kuulumisia, mutta tehdään se sitten myöhemmin!

// Hello,

I've been lately working more than I can really handle and I haven't had really time for anything else except gymming and on top of that I'm having the flu so not much of that either. I would love to write my lately feelings and doings but I shall do that another time!


Mennään tällä kertaa vain näihin kenkiin. Nämä ihanuudet saapuivat mulle eilen ja mun oli noudettava heti nämä postista töistä päästyäni. Olen ihan sulaa laavaa ja sydämet lentelevät joka puolella. Olen huomannut, että kyseinen muoti jakaa ihmiset aika selkeästi juu ja jaa -ryhmään, enkä itsekään vielä jokunen aika tiennyt, mitä mieltä näistä olen. Faktahan on se, ettei ko. kengät sovi välttämättä kaikille, mutta törmättyäni kenkiin Instagramissa, mun oli ihan pakko ottaa riski ja hankittava ne itselleni!

// Let's just get into these shoes this time. These loved ones arrived yesterday and I just had to go an pick them up right after my shift. I'm just melting and hearts are flying everywhere. I've noticed that this style of boots devides people into two groups, yay and nay, and at first even I wasn't sure what to think of these type of shoes. Fact is that not everyone can rock these boots. When I ran into these boots on Instagram though I just had to take a risk and get a pair for myself!


Enkä toistaiseksi kadu, vaan itse olen ihan rakastunut ellei se jo selväksi tullut! Kengät tilasin sellaisesta verkkokaupasta kuin www.simmi.com. Kengillä kesti noin viikko saappua (Briteistä) ja vastasivat hyvin kokoaan. En malta odottaa, että pääsen käyttämään näitä kenkiä muuten kuin kuvissa, haha. :D Mitä mieltä te hyvät lukijat olette? Yay or nay?

Kuvan paita on muuten BikBokista. :)

// And I'm not regreting! I ordered the shoes from www.simmi.com and I received them a week after ordering from UK. I can't wait until I get to wear these other than in pictures, haha. What do you guys think? Yay or nay? Shirt is from BikBok..

xx CC